Chris tunsi levottomuutta Akin lähdettyä. Kaikki tuntui raskaalta, räpiköimiseltä eteenpäin, hän tiesi vajonneensa yhä syvemmälle. Ajoittain hänen oma peilikuvansa, se mies, joka hänestä oli tullut, tuntui vieraalta. Pieni osa hänessä, joka yhä epäröi alkoi käydä voimattomaksi ja todellisuus tuntui hämärältä. Katukuva, televisio ja radio, kaikki kaupat tuntuivat olevan täynnä joulua. Töissä tauolla hän kuuli muiden puhuvan omista joulu suunnitelmistaan ja Chris tunsi olevansa yksin.
Hän miltei kaipasi Akia ja toisaalta tietyt asiat kuvottivat sitä osaa hänestä, joka alkoi kadota ja joka oli ollut hyvä. He olivat juoneet yhdessä, suunnitelleet ”täydellistä rikosta”, Ryan oli viettänyt muutaman illan heidän kanssaan, he olivat harrastaneet seksiä, he olivat kokeilleet jotakin huumetta. Chris ei tiennyt mistä Aki oli huumeen saanut, mutta hänen ”mitä väliä” olonsa oli saanut hänet suostumaan kokeiluun ja nyt jälkeen päin häntä ahdisti.
Hänen arvostuksensa Ryania kohtaan oli tippunut, samanlainen lutka kuin niin moni muu ja silti hän itse oli ollut siinä tilanteessa mukana, ottanut kaiken vastaan. Kenties hän kohdisti ällötyksen itseään kohtaan Ryaniin. Hän tiesi, että polulta jolle hän oli lähdössä Akin kanssa, ei ollut paluuta ja omalla tavallaan se vieläkin kauhistutti häntä.
Oli kuitenkin vaikea nähdä polkua joka johtaisi parempaan. Hän oli jumissa omassa yksinäisyydessään, hän oli masentunut ja hänen ahdinkonsa oli oikeastaan Jonin aiheuttama.
Muutamaa päivää ennen joulua, Chris ajoi lapsuudenkotinsa liepeille. Hän istui autossa kadun varrella ja katsoi taloa, jonka maalipinta olisi kaivannut uudistusta, lumi oli satanut edellisenä päivänä, mutta oli hiljalleen sulamassa sään ollessa plussalla. Räystäistä tipahteli vettä, maa osittain vihersi ja taivas oli lohduttoman harmaa. Keittiön ikkunassa oli parikymmentä vuotta vanha joulutähti ja punainen tonttu jonka hänen veljensä oli lapsena tehnyt. Joskus äiti oli pitänyt hänenkin tekemäänsä tonttua ikkunassa ja nyt sen poissa olo kertoi omaa kieltään.
Chris huokaisi, hän ei tiennyt mitä oli tullut täältä etsimään. Perhettä, joka välitti? Äitiä joka sanoisi että hän olisi tervetullut ja rakas, kaikesta huolimatta? Mutta sitä äitiä tai sellaista perhettä ei ollut, oli vain pienen pojan haave siitä, pienen pojan, joka yhä eli hänen sisällään ja elätteli hiljalleen sammuvaa toivoa. Chris muisti joitakin jouluaamuja, jolloin hän oli herännyt toiveikkaana; tästä joulusta oli tulossa hyvä, äitikin tuntui olevan sitä mieltä. Ja yhdessä äidin ja veljen kanssa he olivat leiponeet keittiössä, kuunnelleet joululauluja, hihitelleet. Sitten isä oli herännyt ja joulusta tuli musta… Miesten paikka ei ollut keittiössä! Isä oli raivonnut, astiat olivat lennelleet, äiti oli itkenyt ja isä oli helpottanut krapulaansa juomalla. Iltaa kohden kaikki vain paheni; joulupukki ei tuonut lahjoja niin tuhmille lapsille. Chris oli istunut huoneensa nurkassa, kädet korvillaan kuullessaan huutoa keittiöstä ja jossakin vaiheessa kaikki oli lopulta hiljennyt. Seuraavana aamuna äidillä oli ollut mustasilmä ja hän oli tehnyt aamupalaa sanomatta sanaakaan.
Aikaisemmin oli kuitenkin voinut paeta Adamin luokse. Adamin vanhemmat tiesivät hänen vaikeista kotiolosuhteistaan ja olivat yrittäneet luoda jonkinlaista jouluntunnelmaa välipäiviksi Chrisin ollessa heidän kanssaan. Toissa päivänä Chris oli törmännyt Adamin äitiin kaupassa ja vaikka nainen oli tervehtinyt häntä, oli ollut myös helppo huomata että nainen koki tilanteen kiusallisena ja heidän keskustelunsa oli jäänyt väkinäiseksi kuulumisten vaihdoksi. Tuijotettuaan entisen kotitalonsa ovea jonkin aikaa, Chris huokaisi ja käynnisti auton. Täällä häntä ei odottanut ketään.
Seuraavat päivät hän muisteli mennyttä paljon, niitä kolmea joulua jotka oli saanut viettää Jonin kanssa, viimeisintä oli jo varjostanut hänen omat epäilyksensä ja mustasukkaisuutensa, mutta … Ensimmäinen joulu Suomessa, se mitä Joni hänelle antoi ja sen jälkeiset päivät… Chris kaipasi sitä onnea jonka oli tuntenut heidän suhteensa ollessa vielä tuore. Hän kaipasi sitä joka oli ollut, niin sanottua tunnetta lähes normaalista elämästä, niin normaalista kuin mihin hän homoseksuaalina mielestään pystyi. Hän oli tarrautunut siihen kiivaan päättäväisesti, tarrautunut Joniin ja oli vieläkin vakuuttunut, että kaikki mitä tulevaisuus voisi enää tarjota, oli Jonista riippuvainen.
Jouluaattona hän oli yksin. Jollain tavoin se yksinäisyys oli voimakkaampi vapaudessa, kuin vankina, niin hassua kuin se kenties olikin. Ulkona oli koko maailma, eikä kukaan pidätellyt häntä, silti tuntui ettei ollut suuntaa jonne mennä. Ei ainakaan sellaista jossa tuntuisi hyvältä. Adam soitti aamulla, toivotti hyvää joulua ja he keskustelivat hetken. Ryan lähetti tekstiviestin ja Chris katseli happamana kirjaimia ruudulla, seksiä, kaikki oli vain seksiä Ryanille… Hän joi, korkkasi ensimmäisen pullon jo ennen kahtatoista ja kuunteli musiikkia, haluten sulkea joulun ulkopuolelle. ”Five finger death punch; the bleeding” Chris katseli Jonin kuvia, ristiriitaisten tunteiden velloessa hänen sisällään. Hän halusi uskoa laulun sanoihin; I’m better off without you…’ mutta ei kuitenkaan pystynyt.
Jossakin vaiheessa iltapäivää hän oli sopivan humalassa lähettääkseen Jonille Facebook-viestin. ”Hyvää joulua, Joni.” Kai hän jollain tasolla toivoi Jonin vastaavan. Kun ilta kului hänen ajantajunsa alkoi hämärtyä, katkeruus ja otti otti vallan ja hän teki itsestään uhrin. Chris lähetti uuden viestin Jonin tilille, youtube videon jossa oli hänen aiemmin kuuntelemansa laulun sanat ja hän sanoi omistavansa sen Jonille.
Illan myötä Chris juopui entisestään, etsi lisää lauluja jotka jollain tavoin kuvaili hänen oloaan ja tunteitaan Jonia kohtaan, eikä hän enää osannut suodattaa sitä mikä olisi sopivaa. Lopulta hän sammui vuoteelleen, tyhjien pullojen ympäröimänä.
**^^**
Seuraavana aamupäivänä, Mishan ollessa suihkussa Joni tarkasti facebookinsa ja järkyttyi viestien määrästä joita Chrisiltä oli tulvinut yön aikana. Hän klikkasi videot auki joita Chris oli lähettänyt ja sävy oli vähintäänkin huolestuttava. ”Sanat ovat omistettu sinulle.” Chris oli kirjoittanut ja Joni katseli ja kuunteli videot kalpeana. Five finger death punch tuntui olevan Chrisin suosikki, häiritsevin viesti oli ehkä ”watch you bleed” videossa, joka oli lähetetty muutamaa tuntia ensimmäistä myöhemmin. Joni nielaisi, huomasi vapisevansa, se ei ollut ohi.
He olivat samana iltana matkustamassa New Yorkiin, Joni tiesi, että jos hän nyt näyttäisi videot ja viestit Mishalle, tämä hermostuisi ja luultavasti vaatisi, että he jäisivät kotiin, mutta mitä se auttaisi?
Viimeisin laulu oli rauhallisempi; Saliva, always, mutta kuitenkin sen sanat kertoivat täydellisesti sen, että Chris ei ollut pystynyt jatkamaan elämäänsä. Joni nielaisi, hän ei tiennyt mitä tehdä. Misha palasi suihkusta viimeisimmän kappaleen yhä soidessa. ”Mitä kuuntelet?” Hän kysyi hymyillen samalla kun kuivasi hiuksiaan. Joni hymyili hieman hajamielisesti.
”Kunhan vaan selailen.” Hän vastasi ja sulki tablettinsa. Hän ei halunnut puhua asiasta vielä, sillä ei tiennyt mitä ajatella ja puhuminen tekisi siitä uhasta todellisen, hän halusi unohtaa, toivoi asian painuvan sillä tavoin olemattomiin vaikka tiesi ettei se voisi vain kadota. Hänen olisi kerrottava Mishalle jossakin vaiheessa ja luultavammin pian, mutta ei vielä ei ennen kuin hän itse oli saanut rauhoittua ja sulatella asiaa.
Kyllähän Misha huomasi jonkin olevan vialla, Joni oli koko päivän tavanomaista vaiteliaampi, omissa ajatuksissaan ja se innostus joka tällä oli vielä parina edellisenä päivänä ollut matkaa kohtaan tuntui kadonneen. ”Nukuin vähän huonosti.” Joni sanoi syyksi. ”Varmaan jännitän lentomatkaa tai jotain.” Tekosyy oli huono, Joni oli lentänyt monta kertaa ennenkin eikä koskaan ollut kärsinyt lentopelosta. Misha päätti olla painostamatta, arveli Jonin käytöksen voivan johtua myös siitä, että tämä jälleen mietti sitä Aki sotkua.
Kun he lensivät Atlantin yllä, Mishan nukahdettua Joni avasi jälleen tablettinsa joka oli lentotilassa. Chrisiltä oli tullut uusi viesti. ”Anteeksi viime öiset viestit, olen hämilläni… Kaipaan sinua.” Joni puri hampaitaan yhteen, henkäisi syvään.
”Chris, et saisi ottaa yhteyttä minuun. Kuten se laulu sanoi… Sinun on parempi ilman minua. En toivo sinulle pahaa, toivon, että jatkat elämääsi.” Joni mietti hetken, ennen kuin painoi lähetä nappia. Tässä tilanteessa tuntui, että hänen oli parempi vastata jotakin, kuin ylläpitää hiljaisuutta. Ja nyt hän saattoi vain toivoa, että Chris todella ymmärtäisi lopettaa. Vatsanpohjassa oli ikävä tunne, jotakin oli tulossa eikä hän ollut varma mitä tai miten voisi parhaiten estää tulevan uhkan.
Suvi ja Adam olivat heitä vastassa poikansa kanssa, kello oli kuusi illalla paikallista aikaa kun heidän koneensa saapui. Misha oli saanut jonkin verran nukuttua koneessa, mutta Joni oli ollut liian levoton nukkuakseen ja nyt tunsi vähäisten yöunien vaikutuksen. Suomen aikaan olisi jo aamuyö.
”Ihanaa nähdä!” Suvi hihkui ja ryntäsi halaamaan serkkuaan ensimmäisenä. ”Miten lento meni?” Hän kysyi uteliaana.
”Ihan hyvin, ei juurikaan ilmakuoppia.” Joni hymyili.
”Katsoivat passiani vähän turhan pitkään…” Misha marmatti. ”Onneksi oli sentään Suomen passi, olisivat varmaan vieneet jonnekin takahuoneeseen jos olisi Venäjän paperit…”
”Hän liioittelee”, Joni hymyili ja katsoi kihlattuaan huvittuneena. ”Sinä liioittelet, ihan yhtä kauan he katsoivat minun passiani.”
”Eivätpäs.” Misha väitti vastaan. ”Kun on venäläinen sukunimi, niin on heti potentiaalinen rikollinen.” Hän nyökkäsi, mutta hymyili perään. ”Hyvä on, saatan hieman liioitella. Mutta olen varma että se virkailija oli Jonille paljon ystävällisempi, hymyili nätimmin ja toivotti hyvää lomaa. Minulle tyrkkäsi vain passin takaisin.” Joni huokaisi ja pyöräytti silmiään kunnes taputti kumppaninsa olkapäätä.
”Niin, niin…” Sitten hänen huomionsa kiinnittyi Aaroniin, joka oli isänsä sylissä ja kurotteli käsiään häntä kohti.
”Joni, Joni!” Poika toisteli ja Adam luovutti pojan hänen syliinsä.
”No oletpa sinä kasvanut! Iso poika jo!”
”Iso poika”, Aaron vahvisti päättäväisellä nyökkäyksellä.
Adam ja Suvi asuivat rauhallisella asuinalueella keskustan ulkopuolella. Asunto oli järjestetty Adamin työnantajan kautta työsuhdeasuntona. Joni arveli, että vuokra olisi muuten ollut pilvissä, mutta ei viitsinyt lähteä utelemaan tarkemmin. Kadut ja ikkunat olivat valaistu joulukoristein, alue vaikutti kaiken kaikkiaan hyvin miellyttävältä asua.
”Tilataanko pizzat, voidaan huomenna kokata jotain hienompaa?” Suvi ehdotti heidän tultuaan sisälle.
”Kuulostaa hyvälle”, muut myöntyivät. Aaron, joka oli puolitoistavuotias oli jo aika vikkelä jaloistaan. Poika esitteli Mishalle ja Jonille lelujaan olohuoneessa Suvin tilatessa pizzat heille.
”Asunto näyttää upealta”, Joni kehui Suvin liityttyä heidän seuraansa olohuoneeseen.
”Kiitos, en voi valittaa.” Nainen hymyili.
”Miten olette viihtyneet?” Joni kysyi ja Suvi loi hieman vaivaantuneen katseen mieheensä.
”Suvi taitaa ikävöidä Kanadaan.” Adam sanoi hymyillen vaimolleen hieman. ”Tai Suomeen.”
”On täällä puolensa…” Suvi sanoi. ”Kaikki ovat pääsääntöisesti todella ystävällisiä, mutta se tuntuu… En tiedä… Se ei tunnu aidolta. Jos joku kysyy mitä kuuluu? Niin ainoa hyväksyttävä vastaus on; hyvää. Ja he saattavat kysellä mistä olemme ja sellaista, mutta tuntuu ettei heitä oikeasti kiinnosta. Äh, voi olla että vika on minussa, ehdin jo saada ystäviä Kanadassa, tunnen oloni yksinäiseksi täällä kun Adam on töissä.” Suvi sanoi ja katsoi poikaansa, joka tutkiskeli leluja lattialla. ”Aaronkaan ei vielä osaa kovin syvällisiä keskusteluja.” Hän hymyili tälle rakastavasti.
Adam silitteli vaimonsa polvea. ”No, jos alkaa tuntua liian raskaalta voimme aina palata.”
”Hyvä puoli on, että Chris on kaukana.” Suvi ei voinut olla sanomatta ja Joni huomasi Adamin näyttävän hitusen vaivaantuneelta. ”Ja minun pitäisi vaan enemmän yrittää tutustua muihin äiteihin alueella.” Hän lisäsi ja katsoi sitten serkkuaan ja Mishaa mietteliäänä. ”Kai Chris on osannut jättää teidät rauhaan?” Hän kysyi ja oli Jonin vuoro tuntea vaivaantuneisuutta, hän ei olisi halunnut alkaa puhua asiasta juuri sillä hetkellä.
”On.” Hän valehteli katsellen kummipoikaansa, ennen kuin siirtyi takaisin lattialle leikkimään hänen kanssaan. Misha katseli kumppaniaan hivenen huolestuneena, hän aisti että kaikki ei ollut kunnossa, toisaalta se saattoi olla matkaväsymystä ja ehkä hänen omaa ylitulkintaansa.
”Oletko sinä puhunut Chrisin kanssa?” Misha kysyi Adamilta.
”Soitin hänelle viimeksi eilen.” Mies myönsi.
”Ja miltä hän vaikutti?” Misha jatkoi uteliaana Jonin höristäessä korviaan.
”No, hän tuntuu pärjänneen ihan ok olosuhteisiin nähden.” Adam takerteli. ”Joulu nyt ei ole Chrisin suosikki aikaa joten… ehkä hän vaikutti olevan hieman maassa. Mutta, Jonia hän ei ole maininnut.”
Misha hillitsi itsensä sanomasta jotakin ilkeää ja sen sijaan nyökkäsi. ”Hyvä ettei ole maininnut.” Hän sanoi sen sijaan ja oli hetken hiljaa. ”Onko Chris koskaan maininnut sinulle sellaisesta tyypistä kuin Aki Kuusisto?” Hän päätti kysyä ja nyt myös Joni loi suoran katsekontaktin Adamia kohti, joka kurtisti kulmiaan hämillään.
”Aki Kuusisto?” Hän toisti kuin maistellen nimeä josko se kuulostaisi millään tavoin tutulta. ”Ei, muistaisin kyllä. Kuinka niin?”
”Hän on istunut samaan aikaan vankilassa kuin Chris ja pelkäämme, että he ovat saattaneet tutustua siellä. Kaikki on spekulaatiota, mutta kyseinen mies on tuttu myös Jonin serkulle Jyrille tämän nuoruudesta, joka huumetyyppi joka muutenkin oli vähän kummallinen ja… no nyt Jonikin on törmännyt tyyppiin muutamaan otteeseen.”
”Siis mikä huumetyyppi? Onko hän ahdistellut sinua, Joni?” Suvi kysyi huolestuneena.
”Ei mitään sellaista.” Joni kielsi hymyillen naiselle rauhoittavasti. ”Varmaan vain omaa vainoharhaani ja tietyt asiat ovat silkkaa sattumaa.”
”Ajatteletteko siis että Chris saattaisi suunnitella jotain hänen kanssaan?” Adam kysyi epäilevään sävyyn ja Misha kohautti olkiaan.
”Minun on vaikea luottaa Chrisiin ja siihen, että hän todella jättää Jonin rauhaan. Hänestä ei ole kuulunut mitään, mutta toisaalta ei hän vielä ole ollut vapaudessa kovin kauaa. Silloin, kun Joni kävi vankilassa tapaamassa häntä…” Misha keskeytti katsahtaen Joniin ennen kuin jatkoi. ”Etkö sanonut että hän uhkaili sinua?”
”Niin, mutta… Onhan siitä aikaa… ” Joni sanoi vaimeasti. Olisi ehkä ollut hyvä hetki kertoa Chrisin lähettämistä viesteistä, mutta se tuntui kiusalliselta ja toisaalta pilaisi kaikki mahdollisuudet viettää hauska loma New Yorkissa. Jos hän kertoisi, koko aika menisi asian puimiseen.
”Voin tietenkin yrittää kysyä häneltä, jos Chris tuntee kyseisen miehen?” Adam ehdotti. ”Mutta… Olen ollut siinä käsityksessä, että Chris todella tekee parhaansa jatkaakseen elämäänsä. Silloin kun hänet pidätettiin hän kieltämättä oli todella katkera ja olin huolissani… Viime aikoina hän on vaikuttanut voivan paremmin henkisesti, lukuun ottamatta ajoittaista alakuloisuutta. Chris on menettänyt paljon ystäviä…”
”Kaikki saattaa siis olla spekulaatiota.” Joni keskeytti hymyillen ja oli kiitollinen kun ovikello soi keskeyttäen heidän keskustelunsa.
”Pizzakuski varmaan tuli, käyn maksamassa.” Adam sanoi ja nousi.
Seuraavan päivän he viettivät lepäillen ja lähiympäristöön tutustuen. Lumipeite oli satanut maahan muutamaa päivää aikaisemmin ja muutaman asteen pakkanen piti sen maassa. Ympäristö oli kaunista, erilaista kuin mitä Joni oli kuvitellut niin lähellä New Yorkia. ”Huomenna mennään sitten shoppailemaan.” Hän julisti heidän kävelyreissullaan.
”Aa, nyt ymmärrän miksi sinulla oli vain yksi laukku!” Suvi nauroi. ”Ihmettelin sitä hieman.”
”Jep. Näyttää pahasti siltä, että meillä menee huomenna koko päivä kaupungissa”, Misha huokaisi.
”No äläs nyt murehdi, lupaan että voimme tehdä muutakin kuin shoppailla.” Joni vakuutti.
”Uskon sen kun näen.” Misha hymyili.
Illalla he tekivät yhdessä ruokaa ja Jonin isä soitti kuulumisia. Joni meni vierashuoneeseen puhumaan Mishan jäädessä juttelemaan Adamin ja Suvin kanssa keittiöön. Isälleen Joni kehui kaupunkia vuolaasti ja kertoi että he menisivät seuraavana päivänä keskustaan, jolloin isä tyypillisesti kehotti olemaan varovainen; kaupunki varmasti kuhisi varkaita ja muita epäilyttäviä henkilöitä, terroristeja ja muuta vastaavaa. Isä oli varoitellut siitä jo heidän lähtiessään, muttei tietenkään malttanut olla toistamatta varoitusta. Epämääräisiä alueita oli myös syytä välttää. Joni päätti jättää mainitsematta, että oli suunnitellut seuraavana iltana käydä Mishan kanssa jollakin klubilla, homoklubilla vieläpä, se olisi varmaan aiheuttanut isässä sydämen tykytyksiä.
Joni lopetti puhelun ja laski puhelimen yöpöydälle ennen kuin käveli kohti ovea. Puhelin kuitenkin alkoi soimaan uudelleen, ennen kuin hän ehti ulos huoneesta. Huokaisten hän päätti kääntyä takaisin katsomaan kuka soittaja oli. Näytöllä näkyi vain numero, suuntanumero ei ollut Suomen ja kesti vain pienen hetken kun hän muisti sen olevan Kanadan suuntanumero. Hänen sykkeensä nousi välittömästi ja Joni tuijotti puhelinta jonkinasteisen lamaannuksen vallassa. Soitto loppui ennen kuin hän ehti tehdä päätöstä sen suhteen, pitäisikö vastata. Hän huomasi vapisevansa hieman, ymmärsi, että hänen täytyi rauhoittua ennen kuin palaisi muiden luokse ja istuutui sängylle.
Kesti hetken ja samasta numerosta soitettiin uudestaan. Joni nielaisi ja otti puhelimen käteensä, jos hän ei vastaisi nyt hän miettisi asiaa koko illan ja jos soittaja olisi Chris tämä saattaisi yrittää niin kauan, kunnes hän vastaisi. ”Haloo…” Hän vastasi epäröiden, normaalisti hän olisi vastannut omalla nimellään numeroon jota ei tuntenut.
”Joni.” Ääni sanoi toisessa päässä ja sai kylmät väreet kulkemaan hänen ihollaan.
”Et saisi soittaa minulle.” Joni kuiskasi.
”Kuitenkin sinä vastasit.” Chris huomautti ja hetken he olivat molemmat hiljaa.
”Miten sinä edes sait numeroni?” Joni hämmästeli, hän oli vaihtanut numeronsa ja muuttanut sen salaiseksi Chrisin pidätyksen jälkeen.
”Katsoin sen salaa Adamin kännykästä, kun hän viimeksi oli täällä.” Chris valehteli hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Minulla on ikävä sinua…” hän lisäsi ja Joni oli melko varma, että tämä oli humalassa.
”Älä sano tuollaisia…” Joni huokaisi ja katsoi ulos ikkunasta katuvalojen kirkastamalle kadulle. ”Sinulla on lähestymiskielto, se koskee myös puheluita ja viestejä…” Hän sai jotenkin lisättyä.
”Tuntuu niin hyvältä kuulla sinun äänesi.” Chris sanoi ja Joni puri hampaitaan yhteen, henkäisi vapisten.
”Kuulitko mitä sanoin?” Hän kysyi ja hetken Chris oli hiljaa.
”Sinä vastasit, varmasti tiesit että se olen minä.” Chris lopulta intti.
”Sinun täytyy ymmärtää… ” Joni aloitti.
”Olen ihan hemmetin yksinäinen.” Chris keskeytti. ”En saa sinua mielestäni.” Hetkeen Joni ei pystynyt vastaamaan, hänen pelkonsa olivat vahvistumassa ja jos kävisi vielä ilmi, että Chris tunsi Akin… Joni yritti kerätä rohkeutensa kysyäkseen, mutta loppujen lopuksi ei pystynyt sillä ei tiennyt miten esittäisi kysymyksen.
”Et voi ottaa minuun enää yhteyttä, ok? Muuten joudun ilmoittamaan poliiseille.” Hän sanoi sen sijaan. ”En toivo sinulle pahaa, toivon, että saat asiasi järjestykseen.”
”Olet vienyt minulta kaiken, Joni.”
”Älä Chris, lopetan puhelun nyt. Sinun täytyy jatkaa eteenpäin, meitä ei enää ole eikä tule. Ymmärrä se.” Joni nosti puhelimen korvaltaan ja lopetti puhelun kiihdyksissä. Olisi hyödytöntä yrittää keskustella Chrisin kanssa pidempään, sillä keskustelu ei kuitenkaan johtaisi mihinkään.
Joni laittoi puhelimensa äänettömälle ja laski sen takaisin yöpöydälle. Oli hengähdettävä hetki, kerättävä itsensä. Kului vain hetki ja ovelta kuului pieni koputus ennen kuin se aukeni. Misha katsoi häneen.
”Ruoka on valmista”, hän ilmoitti silmäillen kihlattuaan, josta oli aistivinaan jotain outoa. ”Onko kaikki hyvin?”
”On.” Joni nyökkäsi ja nousi, onnistui jotenkin hymyilemään ja peittämään huolen kasvoiltaan. ”Puhelu isän kanssa vähän venyi, Sini halusi vielä muistuttaa tuliaisistaan…” Tuntui pahalta valehdella, mutta toisaalta Joni ei vielä halunnut kertoa jutelleensa Chrisin kanssa sillä tiesi miten Misha siihen reagoisi. Toisaalta hän tiesi myös ettei voisi pitkittää asiaa loputtomiin, Misha repisi pelihousunsa, jos saisi tietää asiasta toista kautta.
**^^**^^**^^**^^**
Seuraavana päivänä Misha ja Joni lähtivät kaupunkiin, he lähtivät jo hyvissä ajoin aamulla, jotta ehtisivät kierrellä mahdollisimman paljon ja Joni pyhästi lupasi ettei kaikkea aikaa tarvitsisi käyttää kaupoissa kiertelyyn.
Joni oli haltioissaan New Yorkin sykkeestä, ihmismäärästä ja korkeista rakennuksista. Hän yritti parhaansa unohtaa siksi hetkeksi Chrisin viestit ja puhelut ja ajoittain onnistuikin siinä hämmästyttävän hyvin. Misha ei ollut niin vaikuttunut kaupungista kuin hän ”Ajattele täällä asuu enemmän ihmisiä kuin Suomessa yhteensä…” Joni päivitteli.
”Kiehtovaa…” Misha mutisi katsellen kiireisiä ihmisiä jotka liikkuivat kadulla, kuka minnekin. Jonilla oli tarkat suunnitelmat siitä missä vaatekaupoissa halusi käydä ja Misha seurasi kiltisti katsellen ohimennen itselleenkin vaatteita, mutta useimmiten järkyttyen hintatasosta. Hän kun oli luullut, että Suomessa oli kallista… Toisaalta Joni selvästi nimenomaan valikoi merkkiliikkeitä, joissa myyjät olivat palvelualttiita asiakkaita kohtaan joiden katsoivat mahdollisesti ostavankin jotain; selvästi Joni oli heidän silmissään sellainen asiakas.
Lopulta Misha istuutui odottelemaan, kun Joni kokeili vaatteita. Häntä huvitti Jonin into, huvitti nähdä se puoli jota ennen oli ”vihannut” hänessä, hemmoteltu kakara jolla oli kallismaku ja jolle oli tärkeää näyttää hyvältä. Se ei enää ärsyttänyt häntä kuten oli aiemmin, nyt hän tavallaan piti tämän puolen katsomista kiehtovana. Joni oli ollut stressaantunut viime päivinä ja nyt hän osasi hetkeksi unohtaa huolensa ja keskittyä nauttimaan siitä miten auliisti myyjät palvelivat häntä. Ja Joni hymyili, hymyili tavalla joka oli tarttuva eikä Mishaakaan enää harmittanut kaupoissa kökkiminen niin paljoa. Joni osasi kuitenkin pitää shoppailunsa aisoissa, eikä kuluttanut järjetöntä omaisuutta mitä Misha oli pelännyt.
New Yorkin kaduilla näkyi muitakin homopariskuntia. Yksi miespariskunta, jotka olivat heistä hieman vanhempia, kävelivät käsikädessä kadulla eivätkä juurikaan saaneet oudoksuvia tai paheksuvia katseita osakseen. Toisaalta kaduilla näkyi niin paljon oudompaakin tallaajaa, että kenties ei ollut ihme ettei ihmiset jaksaneet kiinnittää huomiota kahteen käsikädessä kulkevaan mieheen. Edes Helsingissä Misha ei olisi pidellyt Jonin kättä kävellessä, kommentteja ei välttämättä olisi tullut, mutta paheksuvia katseita kylläkin. Ja Venäjällä puolestaan, no siitä oli turha edes haaveilla.
He kävivät yhdessä myös museossa ja sen jälkeen syömässä. He veivät ostokset välissä Suvin ja Adamin luokse päätettyään, että seikkailun vuoksi kävisivät vielä New Yorkilaisessa Gay-klubilla googletellen ensin mitä suositeltiin ja mikä olisi ”normaalimmasta” päästä, jotta välttyisivät ikäviltä yllätyksiltä.
Paikka oli iso ja täynnä, kovaäänistä musiikkia ja välkkyviä valoja, eri ikäisiä ja eri näköisiä miehiä, hyvin erilaisissa tyyleissä. ”Luulen, että Cosme löytäisi täällä paljon hengenheimolaisia.” Joni totesi heidän tultuaan sisälle. Suuri osa oli kyllä normaalisti puettuja heidän tapaansa, mutta siellä täällä näkyi jos jonkinlaisia kummallisuuksia, jotka selvästi kalastelivat huomiota erikoisilla tyyleillään. Misha otti Jonia kädestä kuin peläten kadottavansa hänet muuten. He suuntasivat kohti baaritiskiä, saivat muutamia uteliaita katseita ja silmäniskuja matkalla.
”Jaahas, onkohan täällä vapaita pöytiä?” Misha pohti katsellen ympärilleen heidän saatua juomansa
”Aika heikolta näyttää, Joni totesi ja katseli itsekin ympärilleen. Misha seisoi suoraan hänen takanaan, lähellä kuin yrittäen suojata Jonia muiden tuuppimiselta. Pian Joni tunsi Misha hätkähtävän takanaan ja katsahti häneen. ”Mitä nyt?”
”Joku puristi minua perseestä”, Misha sanoi kurtistaen kulmiaan ja pälyillen ympärilleen kuin etsien syyllistä paheksuvalla katseella. Joni hymyili kumppanilleen.
”Olet liian vastustamaton”, hän sanoi ja kääntyi ympäri jotta voisi suudella Mishaa. ”Minun pitää suojella sinua… perseesi kuuluu kuitenkin minulle!” Hän virnuili ja toi vapaan kätensä Mishan taakse puristaakseen häntä.
”Se on totta”, Misha myhäili. Joni huomasi taaempana vapaan pöytätason, jollaa oli kylläkin muutama tyhjä lasi mutta sen ympärillä ei näkynyt ketään.
”Tuolla…” Joni sanoi, tarttui Mishan käteen ja johdatteli hänet pöydän luokse. He seisoivat lähekkäin juttelivat musiikin ylitse, hymyillen toisilleen. ”Arvaa mitä meidän pitäisi tehdä tänään?” Joni kysyi.
”No?” Misha virnisti nojautuen lähemmäksi.
”Ottaa huone jostain likaisesta hotellista ja…” Joni virnisti.
”Likaisestako?” Misha naurahti.
”No… ei nyt likaisesta… mutta tiedäthän… sellaisesta johon mennään yhden asian vuoksi.” Joni sanoi vihjailevaan sävyyn ja kosketti Mishan kylkeä.
”Vai niin…” Misha sanoi ja siirsi oman kätensä Jonin alaselälle. ”Tiedät etten vastusta ajatusta.” Hän sanoi ja nojautui suutelemaan kumppaniaan.
”Hyvä”, Joni hymyili suudelmaan.
Juotuaan drinkkinsä he tanssivat hieman ja kun he yrittivät jälleen etsiä vapaata pöytää, heidät kutsuttiin liittymään erään seurueen joukkoon. Johon Mishakin hieman epäröiden suostui nähtyään, että Jonia kiinnosti tutustua uusin ihmisiin. Seurueeseen kuului viisi miestä joista kaksi oli noin neljänkymmentä oleva suunnittelijapariskunta, yksi kolmekymppinen muusikko ja kaksi kaksikymppistä opiskelijaa joista toinen opiskeli kulttuurihistoriaa ja toinen näyttelijäksi, sanoen edustavansa hyvin stereotyypistä New Yorkilaista näytättelijän urasta haaveilevaa joka opiskelun ohessa elätti itsensä tarjoilijana. He olivat erikoinen ystäväporukka, pariskunta kertoi seurustelleensa jo kaksikymmentä vuotta toistensa kanssa välillä harhautuen erilleen mutta aina palaten toistensa luokse.
He halusivat tarjota heille drinkkejä, Misha oli aluksi skeptinen; jos ajatus olikin huumata heidät ja Jonia hivenen huvitti kihlattunsa epäluuloisuus vaikkakin toisaalta ymmärsi sen. Olihan hänet itsensä huumattu kerran ja Ivokin oli juuri kertonut, että uskoi Jamin ”pettämisepisodin” johtuneen huumauksesta. Kun juomien tilaus tapahtui kuitenkin niin, että tarjoilija toi drinkit heidän pöytäänsä, Misha kykeni luovuttamaan omista epäluuloistaan.
Miehet olivat myös kiinnostuneita heistä, kyselivät kovasti ja onnistuivat olemaan esittämästä typeriä virheellisiä ennakkoluuloja Venäjästä tai Suomesta mikä selvästi rentoutti Mishan. Ehkä kaikki amerikkalaiset eivät olleetkaan niin pahoja?
Miehet osasivat myös suositella hyvän motellin heidän sitä tiedustellessa. Kaiken kaikkiaan, illasta jäi hyvä mieli ja he jopa vaihtoivat sähköpostiosoitteita, jotta voisivat olla yhteydessä myöhemmin.
**^^**^^**^^**
Kello oli noin kaksi yöllä, kun he lähtivät klubilta ja suuntasivat taksilla kohti, motellia jota heidän tapaamansa miehet olivat suositelleet. Myöhäiset yövieraat eivät ilmeisestikään olleet ihmetys vaan täysin normaaliasia ja sisään kirjautuminen onnistui ilman kummempia kiusaantumisia kummaltakaan puolelta tiskiä. Joni lähetti viestin serkulleen, että he tulisivat vasta aamulla jotta tämä ei turhaan huolehtisi.
Rakennuksen hissi oli melko karmiva kokemus, se kolisi ja nitkutteli ja hetken he pelkäsivät, että se tulisi rymisten alas. He suutelivat toisiaan, paikka oli erilainen ja jännittävä. Huone oli simppeli, kokolattiamatto, jotenkin rujo ulkonäöltään sellainen missä ei välttämättä haluaisikaan viettää yhtä yötä pidempään eli juuri heidän tarkoituksiinsa sopiva.
Joni oli yrittänyt parhaansa sulkea mielestään ajatukset Chrisistä ja kaikesta, harmikseen hän huomasi niiden yrittävän väkisin hänen mieleensä. Jostain hänen mielensä sopukoista hänen päässään alkoi soimaan Chrisin lähettämän laulun sanat; ”The bleeding…” Häntä ärsytti… Yrittäessään päästä sanoista eroon hän työnsi Mishaa kohti sänkyä ja kaatoi hänet selälleen. Misha naurahti. ”Oletpa innokas…” Hän kuiskutteli ja samaan aikaan Jonin päässä soi sanat; ”The lying, the bleeding, the screaming, was tearing me apart…” Ja mielikuvat menneestä Chrisin kanssa… Se miten asiat oikeasti menivät…. ”The hatred, deceiving, the beatings…” Ja Chris oli tehnyt itsestään uhrin… Vaikka hän oli ollut se jolle huudettiin, se joka oli vuotanut verta….
Ja mitä tuleva toisi tullessaan… Mishan kädet liikkuivat hänen selällään, alas pakaroille, otteet olivat kovia ja innokkaita vastasivat siihen painokkuuteen, jolla Joni samalla yritti päästää irti mielikuvistaan, muistoistaan ja peloistaan. Misha kieräytti heidät ympäri, sänky heidän allaan narahti. Suudelma oli voimakas, Joni tunsi toisen painon yllään raskaana, Misha tarttui hänen ranteistaan, nosti hänen kätensä pään yläpuolelle tilanteen innoittamana. Tiedostamatta niitä painajaisia, jotka pakottivat tiensä Jonin tajuntaan.
Joni tunsi olevansa ansassa, äkkiä tuntui vaikealta hengittää ja hetkeksi hänen aistinsa pettivät hänet näkemällä ja tuntemalla Chrisin Mishan sijasta.
Misha havahtui Jonin yhtäkkiä alkaessa pyristelemään jonkin asteisessa paniikissa hänen allaan, hän päästi kummallisen vikinän ja haukkoi henkeään. ”Hei mikä on?” Misha kysyi huolissaan ja vapautti Jonin kädet liikkuen istumaan hänen viereensä. Joni katseli ympärilleen pelokkaan näköisenä kunnes katsoi suoraan Mishan kasvoihin ja tuntui säpsähtävän kuin unesta todellisuuteen. Joni sulki silmänsä häpeissään ja harmistuneena, sen oli pitänyt olla jo takana, näiden paniikkikohtauksien ja ahdistuksen piti olla historiaa ja nyt…
”Anteeksi…” Hän sopersi, nosti käden hetkeksi kasvoilleen ennen kuin nousi istumaan. Misha laski kätensä hänen olkapäälleen, hieroi Jonin käsivartta.
”Olin liian raju… Minun pitäisi pyytää anteeksi.” Hän sanoi ja Joni avasi silmänsä katsoen häneen. Joni hymyili vaimeasti ja pudisti päätään.
”Ei sinun pitäisi”, Joni sanoi. ”Minun ei pitäisi enää saada tällaisia… paniikkikohtauksia… ” Hän nielaisi, silmät alkoi vetistää ja häntä ärsytti ja hävetti koko tilanne. ”Sen piti jo olla unohdettu…” Hän jatkoi vetäen polvet rintaansa vasten, nostaen kyynärpäänsä niille lepäämään ja nojasi kasvonsa käsiään vasten. Misha liikkui aivan hänen lähelleen ja kietoi kätensä hänen harteilleen, painoi suudelman hänen päälaelleen.
”Ei siitä koko jutusta ole edes kulunut vielä niin kauan…” Misha huomautti. ”Ja se Aki juttu varmaan toi muistot pintaan, älä ole huolissasi. Kyllä me tämän selvitämme.”
”En kertonut sinulle kaikkea”, Joni viimein tunnusti. ”Halusin vaan nauttia lomastamme… Olen halunnut matkustaa New Yorkiin niin pitkään ja… no en vain halunnut puida sitä asiaa nyt kun viimein olen täällä… ajattelin, että sen ehtisi-”
”Mitä on tapahtunut?” Misha kysyi varuillaan ja Joni katsoi häneen surkeana.
”Chris otti yhteyttä.” Hän viimein tunnusti.
”Milloin?” Misha kysyi huolestuneena.
”Jouluaattoiltana… Sain häneltä facebook viestejä… Ja sitten eilen, hän soitti sen jälkeen kun olin puhunut isäni kanssa.” Misha huokaisi raskaasti, laski kätensä.
”Helvetti…” Hän kirosi. ”Mitä se kusipää halusi?”
Joni kertoi pääpiirteittään Chrisin viestejen sisällöstä ja heidän puhelinkeskustelustaan. Misha suorastaan kihisi kiukusta. ”Nyt alkaa helvetti vie riittää….” Hän sanoi. ”Se kusipää rikkoo lähestymiskieltoa törkeästi. Minä soitan hänelle!” Misha sanoi ja nappasi Jonin puhelimen yöpöydältä mihin Joni oli sen laskenut hetkeä aiemmin.
”Älä”, Joni nappasi puhelimensa Mishan kädestä tämän jo etsiessä Chrisin numeroa hänen kännykkänsä soittohistoriasta. ”On myöhä, olet kiihdyksissä ja… minusta on parempi, että me molemmat rauhoitumme ennen kuin tehdään mitään hätiköityä.” Misha katsoi häneen hengittäen yhä kiihtyneesti ennen kuin lopulta nyökkäsi.
”Mitä tahansa hänellä on mielessään, en anna sen tapahtua Joni.” Hän vannoi ja Joni hymyili hieman, kiipesi hänen syliinsä ja laski kännykkänsä yöpöydälle. Hän suuteli Mishaa rauhallisesti.
”Tiedän, että tekisit kaikkesi puolestani.” Joni sanoi. ”Hän luovuttaa kyllä, ennen pitkää hänen täytyy.” Hän jatkoi koskettaen huulillaan Mishan ihoa pehmeästi. Joni halusi voida uskoa omiin sanoihinsa, silti pieni huolen liekki kyti heidän molempien sisällä. Misha halusi antaa Chrisin kuulla kunniansa, hän halusi että tämä saisi jonkinlaisen rangaistuksen lähestymiskiellon rikkomisesta.
Lopulta heidän onnistui käydä nukkumaan ja kun he aamulla heräsivät, Joni herätti Mishan rauhallisin suudelmin. He rakastelivat hellästi ja rauhallisesti, asiat järjestyisivät jotenkin, oli vain uskottava siihen.
Jatkuu…
Youtube linkit lauluihin jotka mainittiin tässä osassa:https://www.youtube.com/watch?v=5BAiDKOqfvc Five finger death punch; the bleeding
https://www.youtube.com/watch?v=KTuzXdlStMk five finger death punch; watch you bleed
https://www.youtube.com/watch?v=wom-VSORipY Saliva, Always
Julkaistu: 11.8.2015
My secret shore 