6.Olet yhä sinä

Yhteistyö Jamesin kanssa jatkui ja toisen kiinnostus häneen oli kiusallisen läpinäkyvää, vaikka hän ei sanonut sitä suoraan ja se kenties tekikin siitä niin kiusallista, koska Eelis ei halunnut myöntää näkevänsä ne vihjeet. Oli ollut niin paljon mutkattomampaa olla se häpeilemätön ihminen, joka hän ennen oli ollut. Se joka ei olisi teeskennellyt tietämätöntä ja laittanut Jamesin kuvitelmille pisteen.

Nyt hän oli epävarma ja vaikka toisaalta halusi olla näkymätön, toisaalta hän ei halunnut. Hän halusi voida sulautua joukkoon ja löytää sellaisen tasapainon, joilla olla muiden joukossa luontevasti. Se kaiketi vaatisi sen, että olisi sinut itsensä kanssa ja hän ei ollut sitä. Samaan aikaan James koitti kalastella vihjeitä siitä mihin suuntaan hänen seksuaalinen kiinnostuksensa kallistui, oliko hän hetero vai homo tai jotain siltä väliltä.

 Oliko pakko olla jotain? Hän mietti mielessään ja kerran hänen mieleensä tuli ajatus, että voisiko hän olla vain Misha-seksuaalinen? Ja ajatus sai hänet virnuilemaan niin kummallisesti itsekseen, että Sarahkin ihmetteli sitä ääneen.

Ja seuraavaksi hän havahtui siihen ajatukseen, että tosiaan, se seksuaalinen puoli ja ajatukset, muistikuvat Mishasta herättivät jotain mitkä muut tekivät ahdistavaksi. Hän välillä huomasi ajattelevansa Mishan kasvoja ja huulia, käsien kosketusta hänen vartalollaan. Kaipasi niitä aamuja toistensa syleilyssä, helliä suudelmia hänen ihollaan.

Hän muisti hänen tuoksunsa, muisti tunteneensa olonsa turvalliseksi Mishan syleilyssä, turvalliseksi… ja jotakin muuta… Ja kun hän oli antanut ajatuksensa vaeltaa, yrittäen parhaansa keskittyä karkaamatta kehenkään muuhun… Se onnistui hetkittäin ei aivan loppuun asti mutta kylliksi ymmärtääkseen, ettei ollut kokonaan rikki.

He viestittelivät nyt päivittäin ja ne viestit saivat hänet aina hymyilemään, saivat hänen olonsa rennoksi, vaikka olisi juuri ollut ahdistunut. Mutta kieltämättä häntä yhä ahdisti, liian usein, koska koki olevansa hukassa, ei tiennyt kuka oli tai mitä halusi olla.

Samaan aikaan James lähetteli typeriä satunnaisia viestejä, tai ei kai ne typeriä olleet. Jos oltiin rehellisiä, ilman kaikkea mitä hänelle oli tapahtunut ja ilman että olisi koskaan tiennyt Mishasta mitään, hän olisi aivan hyvin voinut kiinnostua Jamesista. Hän olisi nauttinut siitä huomiosta ja nauranut avoimemmin humoristisille viesteille ja videoille, sekä niille kaksimielisille vitseille ja piiloflirttailulle, jota tämä käytti heidän opiskellessaan yhdessä.

Kunnes tuli se päivä, kun se ei enää ollut hienovaraista.

”Tiedätkö, sinulla on kauneimmat silmät, jotka olen koskaan nähnyt”, James huokaisi laittaessaan papereitaan kasaan tuntien päätteeksi. Se tuli odottamatta ja Eelis katsoi toiseen hämmentyneenä. ”Kuin niiden syvyydessä olisi kultahippuja”, James hymyili hänen hölmistyneisyydelleen. ”Lähdetkö lounaalle?” Hän kysyi seuraavaksi täysin kasuaalisti, eikä Eelis oikein tiennyt mitä sanoa, mutta onneksi Sarah ilmestyi kuin tilauksesta heidän taakseen. ”Joku toinen kerta?” James kohotti kulmaansa. ”Joni”, hän lisäsi sitten ja hymyili ovelasti nähdessään hänen hieman järkyttyneen katseensa.

James lähti ja hän jäi sanattomana Sarahin seuraan. James tiesi? Hänen mielessään humisi ja kun hän katsoi Sarahiin, nainen hymyili hänelle varovasti ja hetken Eelis mietti, oliko hän kuullut väärin?

”Mennäänkö syömään?” Sarah ehdotti hieman epäröivän kuuloisena ja Eelis nyökkäsi pakaten reppunsa. Ilmeisesti hän oli tullut mykäksi tai jotain. Hän yritti toipua hämmennyksestään ja vakuuttaa itselleen, että oli kuullut Jamesin sanovat hänen nimensä väärin, koska Sarah ei sanonut siitä mitään.

Ruokalassa James ei enää tuijottanut häntä ja puhui ystäviensä kanssa normaalisti. Aivan kuten hän yritti parhaansa puhua Sarahille, mutta tunnelma oli jotenkin outo.

”Olenkohan koskaan kertonut minun ystävästäni, Cieranista?” Sarah mietiskeli ja Eelis kohotti hämmentyneenä kulmaansa.

”En ainakaan muista?”

”Niin… Hän on myös homo…Muutti jokin aika sitten Dubliniin, siellä hän on onneksi aika vapaasti saanut olla oma itsensä, mutta silloin siellä meidän kotikylällämme se oli aika salaista, kyllä hän minulle tuli jo vuosia sitten kaapista, kun oltiin ensin yritetty… no olla vähän muutakin kuin ystäviä”, Sarah naurahti hermostuneena.

Eelis aavisteli mistä oli kyse ja pureskeli ruokaansa hermostuneena. Sarah huomasi sen. ”Puhuimme millainen meidän unelmiemme mies olisi, meillä on aika samanlainen maku… Ruskeat silmät, tummatukka, treenattu kroppa… Myönnän, että siksi kiinnitin sinuun huomiota jo silloin ensimmäisenä päivänä…” Eelis katsahti häneen ja Sarah hymyili lempeästi. ”En siis malttanut olla lähettämättä myös Cieranille sitä meidän selfietämme…” Jälleen Sarah epäröi ja Eelis tunsi sydämensä hakkaavan nopeammin, tiesi mitä Sarah yritti kertoa. ”Hän on ihaillut Jonin kuvia pitkään, suomalainen malli, hänen miesihanteensa, josta ei ole julkaistu uusia kuvia lähes vuoteen.” Sarah jatkoi, kun Eelis ei ollut sanonut mitään. ”En tiennyt miten ottaa se puheeksi kanssasi, mutta nyt kun James…” Jälleen nainen epäröi ja Eelis kohtasi hänen katseensa. Ei ollut varma mitä sanoa aluksi, hän avasi ja sulki huulensa, siirteli ruokaa lautasellaan.

”Kaipa minun valeasuni oli aika huono”, hän lopulta sanoi ja virnisti hieman hermostuneena. ”Olisi kaiketi pitänyt kasvattaa viikset eikä vain tukkaa.”

Sarah hymyili hänelle helpottuneena. ”Äh ei viiksiä, jooko?” Hän tokaisi nyrpistäen nenäänsä ja Eelis naurahti, mietti Mishan ilmettä, jos kertoisi kasvattavansa viikset ja parran ja miten paljon tämä inhoaisi ajatusta.

”Ei huolta, taidan olla liian turhamainen kokeillakseni”, hän puraisi huultaan. ”En uskonut, että kukaan täällä, voisi tunnistaa minua.”

”Cieran oli kai alun perin löytänyt jonkun listauksen kuumista mies malleista tai näyttelijöistä, jotka tiedetään homoseksuaaleiksi. Ehkä James on löytänyt sen saman”, Sarah kohautti olkiaan. ”Näin kuviasi, kaikki upeita.”

Eelis tunsi olonsa lievästi kiusaantuneeksi, ei oikein tiennyt miksi oli niin hankalaa ottaa kehuja vastaan nykyisin. ”Kiitos”, hän sanoi. ”Toivon kuitenkin, ettei se tieto leviäisi. Täällä koulussa haluaisin olla vain Eelis.”

”Tietenkin minä ymmärrän sen”, Sarah vakuutti.

”Luotan siihen, mutta minun taitaa olla paras puhua Jamesille”, Eelis huokaisi ja katsahti kohti pöytää jossa toinen istui, tunsi kiusaantuneisuutta, kun heidän katseensa kohtasivat ja James iski silmäänsä. Se ei ainakaan lievittänyt ahdistuneisuutta, pelko kaihersi rintaa, entä jos James oli nähnyt myös ne kuvat?

**^^**^^**

Samana iltana hänellä oli uusi tapaaminen Michaelin kanssa. Onnekas sattuma kenties, oli hyvä päästä purkamaan ajatuksia.

He istuivat tämän niin kutsutussa toimistossa, jossa oli lämmin ja kotoisa tunnelma. Höyryävä teekuppi hänen käsiensä välissä tuntui rauhoittavalta.

”Onko jotain tapahtunut siitä, kun viimeksi puhuimme?” Michael kysyi lempeästi.

Eelis nyökkäsi. ”En oikein tiedä mistä aloittaa”, hän myönsi.

”Aloittaisin siitä, mikä on ensimmäisenä mielessäsi”, mies hymyili. Eelis huokaisi ja mietti hetken.

”Kuten kerroin, vaihdoin nimeni ennen kuin muutin tänne. Työskentelin ennen mallina, aloin saamaan hyvin nimeä itselleni ja…kun ne kuvat alkoivat leviämään…” Hän kohautti olkiaan. ”Koska olin malli, tiedän että kuvien olemassaolo leviäisi enemmän ihmisten tietoisuuteen ja… Ajattelin, etten enää halua olla minä… vaan joku uusi.”

”Entä nyt?” Michael kysyi.

”Alan ymmärtämään, ettei sitä voi muuttaa tai hävittää, mutta samalla minua ahdistaa. Tänään yksi opiskelutoverini kutsui minua vanhalla nimelläni ja ystäväni, johon olen tutustunut täällä, kuuli sen ja myönsi että hänkin oli saanut tietää. Minua huolestuttaa nyt, että pian koulussakin ihmiset saisivat tietää niistä alastonkuvista ja siitä mitä minulle on tapahtunut.”

”Mitä uskot, että tapahtuisi, jos ihmiset saavat tietää?” Michael kysyi ja kallisti päätään. Eelis katsoi häneen hämmentyneenä, kurtisti kulmiaan.

”He… suhtautuisivat minuun eri tavalla…”

”Kerro minulle mitä reaktiota pelkäät”, Michael kannusti ja Eelis oli hiljaa hetken, kiristi hampaitaan.

”Säälien…” Hän aloitti. ”Vahingonilolla”, hän kohautti olkiaan. ”Minua katsottaisiin ja he ajattelisivat sitä mitä tapahtui…Tunnen häpeää siitä.”

”Oletko miettinyt, että voisit kääntää sen mitä koit vahvuudeksi?” Michael kysyi ja Eelis katsoi häneen hämmentyneenä.

”Maailmassa on paljon ihmisiä, joita on käytetty hyväksi tavalla tai toisella ja häpeä on vahva osa sitä. Tunne, että on yksin, vaikka ei ole. Mutta voi olla vaikeaa tietää mistä löytää apua tai tukea. Mallitaustallasi ja miehenä, joka on kokenut parisuhdeväkivaltaa, voisit tarjota äänen toisille miehille, jotka ovat kokeneet vastaavaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. He voisivat saada vahvuutta sinusta puhua ja kenties irtaantua siitä ja hakea apua. ”

Eelis oli hiljaa, ei oikein tiennyt mitä sanoa, ei tiennyt voisiko olla valmis.

”Tärkeää on myös ymmärtää, että ne kuvat ovat osa hyväksikäyttöä, ne eivät olleet sinun valintasi. Jos joku katsoo niitä mielihyväkseen tai … ilkkuakseen, heidän olisi hyvä tietää vääryys niiden takana.” Michael katsoi häntä hetken ennen kuin jatkoi. ”Itse koin jonkinlaista voimaa, kun ensimmäisen kerran kerroin tarinani julkisesti, kun kerroin myös videoista, joita minusta on kuvattu. On ihmisiä, joita asia ei liikuta, mutta ihmisiä, joita liikuttaa ja heidän avullaan on kenties mahdollista kitkeä vastaavanlaisten videoiden levitys tai ainakin vähentää sitä. Olen puhunut tarinastani julkisesti ja ihmiset ovat kuunnelleet sitä järkytyksellä ja liikuttuneina, ei vahingonilolla, ehkä säälien, mutta useimmat kuuntelevat hiljaa ja kunnioittaen.

Eelis puri huultaan ja mietti asiaa. ”En tiedä olenko valmis astumaan esiin, mutta olen valmis miettimään asiaa”, hän sanoi lopulta ja Michael hymyili.

”Sekin on jo paljon”, hän sanoi. ”Omasta kokemuksestani voin sanoa, että asian kohtaaminen helpottaa. Siitä puhuminen ääneen helpottaa.”

Eelis nyökkäsi mietteliäänä, ajatus siitä mitä oli tapahtunut sekä niistä kuvista tuntui vielä aivan liian nöyrryttävältä, jotta hän voisi kuvitella puhuvansa siitä julkisesti. Michaelin sanat jäivät joka tapauksessa hautumaan.

”Onko sinulla jotain muuta mistä haluaisit puhua?” Michael kysyi heidän oltuaan hetken hiljaa ja Eelis havahtui ajatuksistaan ja toi katseensa mieheen.

”Olen lähentynyt entisen kumppanini kanssa, me viestittelemme ja puhumme puhelimessa. Kun erosimme, ajattelin, että hän voisi olla onnellisempi ilman minua… Tiedätkö, jonkun…hm… normaalin kanssa”, hän hymyili hieman vinosti vanhemmalle miehelle. ”Mutta totta puhuakseni en pidä ajatuksesta. Jos olen rehellinen, niin tunteeni häntä kohtaan ovat muuttumattomat. En vain oikein tiedä…” Hän epäröi, oli vaikeaa muotoilla ajatuksia ääneen, silti niistä puhuminen Michaelille oli helpompaa, koska hän uskoi miehen ymmärtävän.

”Haluaisiko hän vielä olla kanssasi?” Michael kysyi ja Eelis oli hetken hiljaa, kunnes nyökkäsi.

”Uskon niin”, hän myönsi.

Michael oli hetken hiljaa ja katsoi häntä lempeästi. ”Jos te molemmat ikävöitte toisianne, oma neuvoni on antaa suhteellenne uusi mahdollisuus. Mikä sinua eniten mietityttää siinä?”

”Jos olen ihan rehellinen”, Eelis huokaisi. ”Pelkään, että olen liian muuttunut. Pelkään, etten riitä. Pelkään, että ennen pitkää hän kaipaisi enemmän kuin mitä pystyn antamaan”, Eelis puraisi huultaan. ”Saimme sen toimimaan kerran, mutta entä jos en pysty siihen enää?” Hän katsahti vanhempaa miestä huolestuneena. ”Hän on hyvin seksuaalinen… Jos… jos kaikki olisi normaalisti, jos en olisi kokenut mitä koin…” Hän puraisi jälleen huultaan, yritti päästä kiusaantuneisuutensa yli. ”Tiedän, että hän pitää kovemmista otteista makuuhuoneessa ja minä…” Hänen silmänsä alkoivat ärsyttävästi vetistää. ”Ennen, hänen kanssaan, nautin siitä myös, ennen kaikkea olisin nauttinut enemmän ja nyt… Olen rikki. En tiedä pystynkö siihen enää, enkä halua, että hän joutuisi luopumaan siitä puolesta ja…”  Hän pyyhkäisi silmiään nolostuneena. ”Haluaisin voida haluta, mutta en tiedä pystynkö.”

”On hyvä, että puhut tästä”, Michael sanoi rauhoittavalla äänellä. ”Se on mahdollista oppia nauttimaan, se on helpompaa kumppanin kanssa, johon luotat, jota rakastat ja joka rakastaa sinua. Tärkeää on erottaa kaksi tekoa toisistaan. Raiskaus on väkivaltaa ja alistamista. Kun taas oikean kumppanin kanssa… vaikka otteet olisivat kovempia, on yhteinen suostumus ja yhteisen säännöt. Se vaatii luottamusta ja koska teillä on jo historiaa takana, uskon ja oikeastaan myös tiedän, että se on helpompaa rakentaa. Minulla meni oma aikani, mutta olemme löytäneet sellaisen tasapainon mieheni kanssa, sellaisen, joka tyydyttää meitä molempia. Se on siis mahdollista ja kannustan sinua puhumaan kumppanillesi, kerro hänelle mitä pelkäät. On hyvin todennäköistä, että se tietoisuus mitä sinulle tapahtui, on myös vaikuttanut häneen, hänen ajatuksiinsa ja siihen tapaan millä hän pystyy löytämään nautinnon. Se trauma on erilainen, mutta se on ollut trauma myös hänelle.”

Michaelin sanoissa oli järkeä ja ne saivat hänen olonsa paremmaksi, kevyemmäksi jollain tapaa. Eelis alkoi uskoa mahdollisuuteen löytää tasapaino ja samalla hän tiesi, ettei oikeastaan halunnut edes yrittää löytää sitä kenenkään muun kanssa kuin Mishan.

He puhuivat Michaelin kanssa pidempään, menivät hieman syvemmälle siihen sieppaus kokemukseen ja ajatuksiin, joita hän oli käynyt läpi sen aikana. Michaelille oli helpompaa avautua kuin Pauliinalle, sillä Michael oli itse ollut samanlaisessa tilanteessa. Michael auttoi häntä muistamaan sen tahtotilan, joka hänellä oli ollut; tahto palata kotiin, tahto palata Mishan luokse. Se oli ajanut häntä, puskenut ajatusta selviytyä. Ja nyt… Kaiken sen jälkeen… Hän oli selvinnyt ja silti työntänyt Mishan luotaan ja silti Misha oli yhä valmis odottamaan.

Eikö Misha ansainnut sen, että hän yrittäisi? Jos Misha olisi tosiaan valmis? Eikö Misha ansaitsisi ainakin kuulla, sen kaiken mitä hän mietti ja mitä hän pelkäsi.

Kun Eelis myöhemmin tuli kotiin hän huomasi Jamesin lähettämät viestit.

”Toivottavasti en hämmentänyt sinua tänään?” Hän oli lähettänyt jo muutama tunti sitten kun Eelis oli jo laittanut kännykkänsä äänettömälle. ”Suomalainen malli, sinun ikäisesi, tämä olet sinä eikö niin? Joni Lehto.” Ja liitteenä James oli lähettänyt yhden hänen promokuvistaan, joka oli otettu edellisenä kesänä, vain muutama viikko sen jälkeen, kun he olivat menneet kihloihin Mishan kanssa. Kuvassa hän oli rannalla, pukeutuneena vain uimashortseihin, onnellisen näköisenä, huolettomana ja ne muistot siitä päivästä syöksyivät mieleen. He olivat käyneet syömässä ulkona Mishan kanssa, pitkällä kävelyllä Töölön rannassa, katsoneet elokuvaa sylikkäin, rakastelleet…

Hän halusi sen takaisin… sen helppouden ja onnen mitä oli ollut, ennen kun Chris oli vapautettu… Halusi Mishan takaisin ja silti pelkäsi, että olisi itsekäs jos … Jos ei pystyisikään. Ja toisaalta pelkäsi oman sydämensä puolesta, jos Misha ei rakastaisikaan…

”Miksi olet vaihtanut nimesi?” James oli kysynyt, viesti oli lähetetty jo tunti sitten eikä Eelis tiennyt heti mitä vastaisi.

Hän tuijotti keskusteluikkunaa hyvän tovin ja mietti Michaelin sanoja. ”Mitä reaktiota pelkäät?”

Sanat kaikuivat hänen mielessään ja hän mietti sitä.

Hän mietti sitä hirveää aamua, kun Chris oli näyttänyt ne kuvat hänelle. Mietti kuukausia, joita oli uhrannut pelolle vain, jotta se, mitä hän oli pelännyt, oli tapahtunut ja tuhonnut vielä lisää. Mietti mitä Chris oli rikkonut ja mitä häneltä oli viety.

Miksi muutit nimesi?

Mitä reaktiota pelkäät?

”Mitä uskot, että tapahtuisi, jos ihmiset saavat tietää?”

Häpeä. Eelis sulki silmänsä ja ajatteli Mishaa. Se että Misha katsoisi häntä ilman rakkautta.

Eelis puraisi huultaan ja avasi viesti-ikkunan Mishan kanssa.  Hän epäröi hetken.

”Kulissini alkaa repeillä. Olisi varmaan pitänyt kasvattaa Günter viikset eikä vain tukkaa, mitä luulet, onkohan liian myöhäistä?”

Kesti vain hetken, että Misha vastasi

” Kasvattaa viikset? 🤔 – On.”

”Niin, en oikein edes tiedä kasvaisiko minulle viikset, ainakaan niin komeat kuin Günterille ☹️ Mutta ehkä sellainen viiksitupee 🤔”

Hän katsoi Mishan kirjoittavan, pyyhkivän ja kirjoittavan taas ja virnisteli näytölle, kun sille lopulta ilmestyi viesti; ”En osaa kuvitella sinua viiksien kanssa, mutta haluan kuvitella sinut sen pidemmän tukan kanssa. Ja kiitos korvamadosta, ding ding dong…”

Eelis naurahti ja kirjoitti.

”Ole hyvä.” Hän lähetti viestin ja puraisi huultaan. ”Pitäisitkö minusta vielä, jos minulla olisi viikset?”

”Aina ❤️” Misha vastasi. ”Saanko soittaa sinulle videopuhelun?”

Hän epäröi hetken, käveli peilin eteen ja asetteli hiuksiaan hetken sen edessä, ennen kuin palasi sohvalle istumaan. Sydän löi hermostuneena, ja hän huokaisi syvään ennen, kun hän painoi videopuhelunäppäintä. He eivät olleet nähneet toisiaan kesän jälkeen eivätkä olleet vaihtaneet tuoreita kuvia, kun Mishan kasvot ilmestyivät ruudulle, Joni tunsi silmiensä kostuvat ja hymyn nousevan huulilleen.

”Hei kakara,” Misha sanoi liikuttuneena ja Joni naurahti hieman hermostuneena.

”Hei”, hän puraisi huultaan.

”Nuo hiukset sopivat sinulle tosi hyvin”, Misha sanoi hymyillen, ihaileva katse silmissään, joka sai Jonin virnistämään. ”Kerro minulle lisää kulissien murenemisesta. Mitä on tapahtunut?”

Joni huokaisi ja puraisi huultaan. ”Ilmeisesti, kun on kerran ollut malli, ei niin kovin kaukana menneisyydessä, jonka kuvia on julkaistu netissä… On vaikeaa pysyä anonyymina”, hän oli hetken hiljaa. ”Etenkin näin huonolla valeasulla”, hän jatkoi, virnisti ja Misha hymyili hänelle. ”Kaksi opiskelukaveriani on jo saaneet tietää kuka olin.”

Misha katsoi häntä hetken hiljaa. ”Kuka olet yhä”, hän korjasi lempeästi. ”Olisiko se niin paha, jos Joni astuisi esiin?” Hän uskalsi kysyä.

Joni epäröi hetken. ”Ei kai, mutta minua silti hirvittää”, hän myönsi.

”Ymmärrän, mutta täällä on monta ihmistä, jotka ikävöivät sinua. Monta ihmistä valmiina seisomaan rinnallasi, muista se. Minä erityisesti.” Misha vakuutti. ”Vaikka kasvattaisin viikset”, hän vitsaili naurahtaen ja sai Joninkin naurahtamaan.

”Minulla on ikävä sinua”, hän kuiskasi ja Misha hymyili helpottuneen näköisenä.

”Niin minunkin sinua, mieletön ikävä. Onneksi näemme pian.”

”Onneksi”, Joni vahvisti ja hymyili, eikä tuleva ei enää tuntunut niin pelottavalta.

ⒸKolgrim

P.s; Jos ihmettelette outoa muutosta kesken kaiken tuossa loppu pätkässä, se oli tarkoituksellinen. Mielelläni kuulisin teidän mielipiteitä muutoksesta ja tästä luvusta? ❤️

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s