28.luku
Jean ei aina ollut paha, Michael muisti palasia muistoista jotka he olivat jakaneet kaksin ja jotka olivat olleet onnellisia. Jean ei ollut paha, ei se mies josta hän oli saanut tuntea osan, hiljaisia iltoja jaettuja salaisuuksia ja Michael oli aina tiennyt salaisuuksia olevan enemmän. Nyt, nähdessään miehen siten… Nuo verestävät silmät ja alkoholin löyhkän… Asunnossa oli kova meteli, Ericin ääni oli korotettu, Patrick oli paikalla ja Michael katsoi turtana vaatteitaan jotka oli levitetty lattialle. Hänen korvissaan humisi, vapisevin käsin hän sulloi vaatteitaan laukkuun, Sam auttoi ja Jean riiteli Ericin kanssa kovaan ääneen.
”Missä valokuvani ovat?” Michael uskaltautui lopulta kysyä noustessaan lattialta. Jean katsoi häneen, hymyillen ivallisesti.
”Makuuhuoneessa”, mies vastasi. Michael nyökkäsi hitaasti ja käveli kohti huonetta, Jean seurasi välittömästi, Eric ja Sam perässään, Paul oli olohuoneessa Patrickin kanssa. ”Sinä tulet vielä katumaan tätä huora, vannon sen…” Jean sähisi ja juuri ennen kuin ehti päästä käsiksi nuorempaan mieheen sai Eric tästä otteen estääkseen. Jean kirosi. ”Päästä irti, helvetti!” Hän huusi, mutta Eric vain tiukensi otetaan.
Kun Michael näki kuvat perheestään ja Tonysta, kuvat joita oli vaalinut huolella, revittynä palasiksi ja levitettynä pitkin makuuhuoneen lattiaa, hän puhkesi kyyneliin ja Jean nauroi. Sam vilkaisi epäuskoisen inhon vallassa mieheen, tuli Michaelin vierelle ja silitti tämän selkää. Sam ei tiennyt mitä sanoa, koko tilanne tuntui jotenkin järjettömälle ja Jean kaikessa hulluudessaan pelottavalle.
Michael henkäisi syvään, kiristi hampaitaan ja ryhtyi kokoamaan palasia. Paulin huudahdus havahdutti heidät. Eric vilkaisi olkansa yli huolestuneena ja lopulta irrotti otteensa Jeanista, joka tuntui hieman rauhoittuneen, mennäkseen katsomaan tarvitsiko hänen kumppaninsa apua. Jean hymyili epämiellyttävästi ja katsoi Samia kohden, joka oli astunut Michaelin eteen suojelevasti. Olohuoneesta kantautui Ericin ja Patrickin kinastelun äänet.
”Ei se tule kestämään…” Jean sanoi matalalla äänellä. Sam tuijotti miestä tiukasti.
”Jätät Michaelin rauhaan tämän jälkeen, ymmärrätkö?”
Michael nousi ylös kerättyään kuvien palaset ja katsoi Jeania Samin olan yli surullisena. Jean ei vastannut Samille, kohtasi Michaelin katseen ja kallisti päätään.
”Olet todella kiittämätön Michael. Se saattaa kostautua vielä”, Jean totesi. ”Minulla ei ole enää velvoitteita sinua kohtaan…” Mies siirsi katseensa takaisin Samueliin ja hymyili kylmästi. ”Nauti nyt, kun voit. Pane sydämesi kyllyydestä, siihen tuo huora on kyllä hyvä… ” Michael näki Samin niskan jännittyvän, mies oli jo kohottamassa kättään lyödäkseen jolloin Michael laski kätensä tämän olkapäälle.
”Mennään”, hän kuiskasi. ”Väkivalta ei ratkaise mitään, eikä hän kuuntele meitä nyt”, Samin olkapäät rentoutuivat ja hän nyökkäsi. Michael oli oikeassa, mitä tuolle mielipuolelle voisi edes sanoa? He tulivat olohuoneeseen, jossa tunnelma oli vähintäänkin yhtä kireä.
”Olen valmis, lähdetäänkö?” Michael kysyi ja Eric nyökkäsi jäykästi, Patrickin virnuillessa vieressä. Jean rojahti istumaan sohvalle ja vaihtaessaan viimeisen katseen entisensä kanssa ennen lähtöään, Michael tiesi varmasti ettei tilanne ollut ohi.
Patrick oli käynyt Paulin kimppuun olohuoneessa, suudellut väkisin ja kähminyt. Eric oli raivonvallassa, hän vihasi Patrickia ja nyt hänen viimeisetkin sympatiansa Jeania kohtaan alkoivat hälvetä. ”Michael, nyt on parasta ettet kulje työmatkojasi yksin vähään aikaan”, Eric sanoi heidän päästyä ulos. Sam oli asiasta samaa mieltä, Jean ei selvästikään aikonut jättää asiaa sikseen. ”Katsotaan kotona sinun työvuorojasi niin voin yrittää sovittaa omiani niiden mukaan.” Sam sanoi.
”Ja jos Sam ei pääse niin soitat minulle tai Paulille.” Eric sanoi vakavana ja huokaisi nähdessään Michaelin surkean ilmeen. ”Yksinäisten kävelyretkien on myös loputtava joksikin aikaa, ymmärräthän?” Michael nyökkäsi, toki hän ymmärsi, enemmän hän kuitenkin oli huolissaan Rickystä kuin Jeanista. Hän tiesi mitä Jean oli tarkoittanut sanoessaan, ettei hänellä ollut enää velvoitteita, Ricky voisi löytää hänet, suutuspäissään Jean jopa saattaisi antaa miehelle vihjeen. ”No niin, piristyhän nyt, me kaikki autamme sinua.” Eric hymyili ja halasi Michaelia. ”Haluatteko kyydin?”
”Olemme eri suunnalla, voimme mennä metrolla”, Michael kuiskasi ja Sam nyökkäsi. ”Kiitos avustanne kuitenkin.”
”Ei kestä, no niin ollaan yhteyksissä ja Sam pidä huolta hänestä!” Mies vannotti
”Tietenkin pidän ja kiitos minunkin puolestani.”
Kotimatka oli hiljainen, Sam tarkkaili Michaelia huolestuneena, tilanne oli kaikkea muuta kuin helppo. Heidän päästyään kotiin Michael kokosi valokuvan palaset keittiönpöydälle yrittäen selvittää, jos saisi palat yhdistettyä. Sam katsoi toista surullisena ja päätti keittää pannullisen teetä. ”Nuo kuvat… ne voisi korvata uusilla…” Sam aloitti varoen ja kohtasi Michaelin hämmentyneen katseen. ”Tässä tilanteessa, eikö olisi parasta ottaa yhteyttä vanhempiisi?” Michael meni lukkoon ja jännittyi, hän siirsi katseensa ikkunaan. ”Ja siitä miehestä….” Sam epäröi, hän tiesi aiheen kiusaavan Michaelia entisestään, mutta heidän oli puhuttava. ”Rickystä?” Michael säpsähti nimen kuulleessaan, hän katsoi Samiin pelokkaana. ”Haluaisin tietää hänen koko nimensä.”
Michael pudisteli päätään ja katsoi poispäin. ”Michael, näen, että olet kauhuissasi! Haluan auttaa sinua, mutta minun on tiedettävä miltä minä suojelen sinua.” Sam huokaisi tuskastuneena. Hän käveli pöydän ääreen ja istuutui Michaelia vastapäätä.
”Mitä sinä tekisit tiedolla?” Michael lopulta kuiskasi.
”Yrittäisin selvittää asioita.”
”Liian vaarallista…”
”Michael, sanoit pelkääväsi, että hän yrittäisi yhä etsiä sinua. Ja nyt tämä tilanne Jeanin kanssa…” Sam huokaisi. ”Olisi vain helvetin paljon parempi, jos tietäisin sen miehen nimen joka on sinulle niin suuri uhka.” Sam kurottautui pöydän yli ja tarttui Michaelin käteen, hän vilkaisi kuvien palasia ennen kuin toi katseensa takaisin Michaelin kasvoihin. ”Kai sinä haluat vielä nähdä perheesi jonakin päivänä?”
Michael oli hiljaa hetken ja nielaisi. ”Richard Larkin….” Hän lopulta kuiskasi. ”Hän omistaa ison mainosfirman…” Michael veti kätensä irti Samin otteesta, tunsi voivansa pahoin. ”Hän tuntee paljon ihmisiä… rikkaita ihmisiä ja … vaikutusvaltaisia… osa niistä miehistä oli poliiseja…osa lakimiehiä… On hirvittävän vaikea luottaa kehenkään.”
Sam nyökkäsi hiljaa, painoi nimen mieleensä ja päätti yrittää selvittää tämän taustoja. Ehkä hän voisi palkata yksityisetsivän? Sam pohti ja samalla tuli ajatelleeksi, ettei Michael vieläkään tiennyt koko totuutta hänestä. Kaiken jälkeen, eikö nyt olisi oikea aika kertoa?
”Sanoit käyttäväsi äitisi tyttönimeä?” Sam kysyi lempeään sävyyn ja Michael nyökkäsi hämillään.
”Se on meillä tällä hetkellä siis yhteistä, sillä täällä ollessani olen itsekin käyttänyt äitini tyttönimeä, joka on Grey… Se ei ole virallinen sukunimeni.”
”Pakoiletko sinäkin jotain?” Michael kysyi varoen.
”Tavallaan….” Sam kohautti olkiaan ja hymyili. Hän ojensi kätensä. ”Saanko esittäytyä?” Michael hymähti hämillään ja tarttui Samuelin käteen.
”Samuel Addison Wentworth, hauska tutustua teihin Michael Benjamin Wills.” Sam virnisti Michaelin hämmentyneelle ilmeelle. ”Sukunimeni ei taida sanoa sinulle mitään?” Michael pudisti päätään.
”Pitäisikö sen?” Hän kysyi selvästi hämillään asiasta, siitä tulisiko hänen tuntea olonsa nolostuneeksi. Sam naurahti.
”Eipä kai.” Vaalea mies vastasi, oli hiljaa hetken ja päätti jättää varakkuudestaan kertomisen toiseen kertaan, se ei ollut merkityksellistä nyt ja heillä oli ollut jo raskas päivä takana. ”Nyt olemme kuitenkin kunnolla esittäytyneet ja voimme juoda kupilliset teetä.” Sam sanoi ja nousi.
**^^**^^**^^**
Jean istui sohvalla tuijottaen viskilasiaan, hänen päätään jomotti, mutta hän ei osannut lakata juomasta sillä toivoi sen turruttavan kivun jonka tunsi rinnassaan. Michael oli todella lähtenyt ja kaikki tuntui käyneen niin nopeasti, että sitä oli vaikea käsittää. Jean ei tiennyt mitä tehdä. Hän tyhjensi lasinsa ja täytti sen uudestaan.
”Kostetaan sille huoralle.” Patrick uhosi ja Jean nosti katseensa ystäväänsä. Toki kosto oli käynyt hänenkin mielessään, hänen mielialansa heittelivät, välillä hän tunsi niin suurta kaipuuta, että luuli tukehtuvansa. Muistot virtasivat hänen tajunnassaan loputtomana virtana, kaikki Michaelista; se ensimmäinen kerta siinä asunnossa New Yorkissa, kuinka ujolta Michael oli vaikuttanut, se miltä oli tuntunut koskettaa tätä…. Michaelin hymy, naurun pehmeä sointu, se kuinka tämä oli painautunut hänen rintaansa vasten, kuiskannut olevansa onnellinen, että Jean oli pelastanut hänet… Kuinka alun surumielisyys oli hiljalleen muuttunut ja Jean oli uskonut viimein voittaneensa nuoremman miehen sydämen puolelleen.
Ja nyt Michael oli toisen syleilyssä ja Jean tunsi olonsa katkeran lohduttomaksi, yksinäiseksi jopa ystävänsä seurassa. ”Haluan hänet takaisin…” Jean kuiskasi. ”Haluan hänet vain takaisin.”
”Se lutka ei ansaitse sinua.” Patrick sanoi kylmään sävyyn. ”Se huora ansaitsee opetuksen! Opetuksen siitä mitä tuollaiselle kiittämättömälle pennulle kuuluu!” Kun Jean ei vastannut, Patrick istuutui hänen vierelleen. ”Ajattele nyt miten kauan hän on pelehtinyt selkäsi takana, kaiken sen jälkeen mitä olet tehnyt hänen hyväkseen.”
”Niin…” Jean totesi. ”Pelastin hänet ja pidin hänet suojassa…. Ricky tappaisi hänet, hän on varmasti yhä raivoissaan…”
”Sitten hän varmasti riemastuisi, jos saisi kuulla…”
Jean sulki silmänsä, toisenlaiset muistot välähtäen mielessään, tuskaiset ja pimeät, asioita joita hän ei mielellään olisi muistanut. Veri valkealla lakanalla, korahdus ennen kuolemaa, eikä siinä kuolemassa ollut mitään kaunista. ”Haluan Michaelin takaisin…” Jean kuitenkin kuiskasi, jos hän vain jotenkin saisi puhuttua Michaelille? Saisi tämän ymmärtämään, kukaan toinen ei voisi suojella tätä kuten hän, sillä kukaan toinen ei tuntenut sitä hirviötä häntä paremmin.
**^^**^^**^^**
Kaksi päivää kului suhteellisen rauhallisesti, Jean oli kyllä yrittänyt soittaa Michaelille muutamaan otteeseen ja lähettänyt kaksi viestiä, toisessa anellen tätä takaisin luokseen rakkauttaan vannoen, toisessa huoritellen, kun Michael ei ollut vastannut. Sam oli molempina aamuina saattanut Michaelin töihin ja varmistanut, että oli ajoissa paikalla noutaakseen tämän illalla.
Muutoin heidän välillään ei ollut tapahtunut mitään viattomia kosketuksia enempää. Ei etteikö halua olisi ollut, Sam oli kuitenkin epävarma oliko Michael valmis kokeilemaan uutta suhdetta ja Michael ei puolestaan tiennyt josko Sam enää tuntisi samanlaista kiinnostusta kuultuaan hänen menneestään.
Michael oli saanut teipattua valokuvansa osittain kasaan, mutta olivathan ne yhä melko surkean näköisiä ja se suretti häntä. Hän pohti jatkuvasti sitä mitä Sam oli sanonut ja josko hän voisi ottaa yhteyttä perheeseensä. Hän oli sulkenut asian niin pitkäksi aikaa johonkin mikä olisi mahdotonta, että nyt häntä pelotti pelkkä asian pohtiminen. Hän pelkäsi, että vanhemmat olisivat vihaisia tai välinpitämättömiä, pettyneitä tai että he eivät vain haluaisi puhua hänen kanssaan. Hän pelkäsi tulevansa torjutuksi ja se särkisi hänen sydämensä, nyt ainakin hän saattoi pitää kiinni siitä ajatuksesta, että ehkä he voisivatkin vielä rakastaa häntä. Kuvitelma tuntui turvallisemmalta, kuin joutua pettymään todellisuuteen.
Sinä iltana Michael halusi tehdä Samille ruokaa, kiitokseksi nuorempi mies oli sanonut, eikä Samilla ollut mitään hyvää itsetehtyä ateriaa vastaan. He avasivat pullon punaviiniä ja Sam katsoi vierestä Michaelin pilkkoessa aineksia salsaa varten. ”Voinko auttaa jotenkin?” Sam tiedusteli ihaillen miten näppärästi kaikki tuntui sujuvan Michaelin käsissä.
”Ei, istu vain, juo viiniä ja rentoudu!” Michael virnisti jatkaen touhuaan hymyssä suin.
”Mutta, entä jos mieluummin katselisin tässä vieressä?” Sam kysyi ja heidän katseensa kohtasivat. Michael nyökkäsi, hänen hymynsä vaikutti äkkiä kovin ujolta ja Sam tunsi heidän läheisyytensä aiheuttaman kipinän.
”Saathan sinä niinkin tehdä…” Michael vastasi, otti lusikan ja siihen salsaa jota tarjosi sitten Samille. ”Maista”, hän pyysi ja Sam raotti huuliaan pitäen katsekontaktin toisessa.
”Mmm…” hän mutisi hyväksyvästi ja tällä kertaa Michaelin posket punertuivat, tuo ääni ja tuo katse tuntuivat saavan hänen polvensa veteliksi. ”Herkullista”, Sam kuiskasi ja nuolaisi huuliaan.
”Hyvä, että pidät…” Michael hymyili, puraisi huultaan ja siirsi huomionsa lihan kypsentämiseen. Samin läheisyys tuntui äkkiä jännittävältä ja hän huomasi ajattelevansa… ajatuksia joita ei hetkeen ollut muistanut ajatelleensa. Sam oli niin hyvä hänelle, niin puhdas… Michael ei tiennyt voisiko ansaita sellaista miestä kumppanikseen. Haluaisiko Sam häntä?
Sam otti varoen askeleen lähemmäs, katsoi Michaeliin, tutkiskeli tämän kasvoja samalla kun laski kätensä hitaasti tämän vyötärölle. Nuorempi mies henkäisi, muttei liikahtanut ja heidän katseensa kohtasivat, Sam katsoi Michaelia hetken kysyvästi ja kuin löytäen vastauksen hän nojautui eteenpäin ja painoi pehmeän suudelman tämän huulille. He hymyilivät toisilleen ja jakoivat uuden suudelman. Sam naurahti onnellisena, ennen kuin astui Michaelin taakse, kietoi molemmat käsivartensa tämän ympärille ja painoi uuden suukon hänen ohimolleen.
”Pelkäsin, onko liian aikaista sinulle…” Sam kuiskasi. Michael oli hetken hiljaa ennen kuin käänsi päätään katsoen Samueliin.
”Minä pelkäsin… ettet ehkä enää haluaisi minua näin…” Michael myönsi.
”Haluan minä, tietenkin haluan…” Sam kuiskasi ja kosketti hellästi sormellaan Michaelin nenänpäätä. ”Haluan olla sinun… Haluan pitää sinut kanssani turvassa, näin.” Jälleen Sam halasi pienempää miestä rintaansa vasten ja Michael tunsi olonsa lämpimäksi kauttaaltaan. Jauheliha kypseni pannulla, tummatukkainen hymyili ja siirteli sitä lastan kanssa.
”Minä olen sinun…” Michael kuiskasi ja tunsi Samuelin kädet vatsallaan, kädet jotka siirtyivät pehmeinä hänen paitansa alle. Samuel suuteli hänen niskaansa ja Michael huokaisi hyväksyvästi. Hän toivoi, että voisi jäädä siihen hetkeen, Samin syleilyyn menemättä enää koskaan ulos, sillä ulkona pahuus väijyi, se odotti ja halusi saada hänet takaisin otteeseensa. Michael ei halunnut astua takaisin siihen maailmaan, täällä oli hyvä ja lämmin.
Michael vapisi mielihyvästä Samuelin alkaessa hyväillä häntä rohkeammin, hän tunsi miehen erektion takamustaan vasten, eikä tunne ollut lainkaan epämiellyttävä, se sai hänet kiihottumaan itsekin. ”Ruoka menee pian ketuille…” Michael kuiskasi ja päätti pelastaa tilanteen sammuttamalla hellan ja siirtämällä pannun syrjään. Voisivathan he lämmittää lihan myöhemmin mikrossa? Laitettuaan kannen pannun päälle Michael kääntyi kasvotusten Samuelia vasten. ”Voimmehan me syödä myöhemminkin…” Hän virnisti ennen kuin toi huulensa toisen huulille kiihkeään suudelmaan.
Samin ajatukset tuntuivat sumenevan, kädet laskeutuivat nuoremman miehen kiinteille pakaroille ja hän puristi niitä hellästi. Hän tunsi olevansa käsittämättömän kiihottunut, uusia märkiä suudelmia joihin Michael tuntui vastaavan aivan yhtä innokkaana. ”Mennäänkö makuuhuoneeseen?” Nuorempi mies lopulta ehdotti ja Sam katsoi häneen hymyillen.
”Mennään…” Suudellen, toisistaan kiinni pitäen he kulkivat kohti makuuhuonetta. Michael availi kärsimättömänä Samin paidan nappeja, kaatoi toisen sängylle ja kiipesi hajareisin hänen ylleen. Sam naurahti hyvillään ennen kuin he vaihtoivat uuden suudelman. Michael istui hänen yllään ja riisui paitansa, Sam katsoi nuorempaa miestä ihaillen, kuinka monta kertaa hän olikaan riisunut tätä mielessään? Ja nyt… Kuvitelmat eivät olleet tehneet oikeutta Michaelin vartalon kauneudelle.
Heidän alastomat rintansa painautuivat yhteen, pehmeät sormenpäät kulkivat Michaelin selkärankaa pitkin. Yksi kerrallaan, vaatekappale toisensa jälkeen katosi heidän yltään ja päätyivät lattialle. Michael makasi selällään sängyllä, Samin tutkiskellessa hänen vartaloaan huulillaan ja käsillään. Michael värisi mielihyvästä tuntiessaan vaalean miehen lämpimät huulen peniksensä päällä, lämmön joka avautui hänen suustaan koko hänen pituudelleen. Käsi hyväili samanaikaisesti hänen kiveksiään. Michael kurottautui hyväilemään vaaleita hiuksia, piti silmiään raollaan ja katsoi, Sam kohtasi hänen katseensa, tuntui virnistävän silmillään samalla kun otti häneltä suihin ja Michael ei koskaan ollut tuntenut oloaan yhtä hyväksi.
Orgasmi sai hänen koko vartalonsa vapisemaan, voihkaisu karkasi hänen huuliltaan ja hetkeksi hänen silmissään tuntui sumenevan. Sam hymyili, suuteli hellästi Michaelin elintä ennen kuin kömpi takaisin tämän vierelle. Hellästi Sam silitti Michaelin hiuksia, toisen hymyillessä raukeana.
”Tuntui todella hyvälle…” Michael kehui.
”Hyvä… Sinä maistut hyvälle…” Sam virnisti ja tunsi oman elimensä nytkähtävän etsiessään huomiota. Michael kääntyi kyljelleen, liu’utti kättään Samin rintaa pitkin vatsalle ja lopulta tarttui hellästi tämän erektioon. Michael tunnusteli paksua, jäykkää elintä käsissään, joka hehkui lämpöä. Hän ryömi alaspäin, painoi suudelman sille ja katseli sitä kiinnostuneena.
Jeanin kanssa, seksi oli usein enemmän tuntunut velvollisuudelta, joka täytyi suorittaa tasaisin väliajoin, eikä hän ollut erityisemmin tuntenut oloaan halukkaaksi, mutta nyt… Tilanne oli toinen, Samia hän halusi, hän halusi ottaa suihin, halusi kokeille ja nauttia. Michael yllätti Samuelin innokkuudellaan, eikä Sam uskonut koskaan saaneensa yhtä hyvää suuseksiä.
Jälkeenpäin he makasivat toistensa syleilyssä onnellisina ja rentoina. Sam silitteli Michaelin hiuksia hymyillen. ”Olet upea…” Hän kuiskasi ja Michael nosti katseensa häneen virnistäen.
”Niin sinäkin…” Michael sanoi. ”Olen onnellinen, Sam.”
”Hyvä, niin minäkin.” Sam suuteli Michaelin otsaa. Hän mietti miten sekaisin Kitty menisi kuultuaan, että hän seurusteli nyt virallisesti Michaelin kanssa, tai miten sekaisin hänen äitinsä menisi kuullessaan, että hän asui yhdessä seurustelukumppaninsa kanssa! Samalla hän tuli muistaneeksi Michaelin menneisyyden ja sen ongelmat, pelon, että jotain pahaa kävisi ellei asiaa saataisi selvitettyä. Miten?
Michael nousi. ”Minun on nälkä, käydäänkö suihkussa ja syödään?” Hän kysyi poimien vaatteitaan lattialta. Sam hymyili ja nyökkäsi, nousi itsekin ja seurasi Michaelia kylpyhuoneeseen.
Suihkussa he hyväilivät toisiaan, jakoivat pieniä suudelmia. ”Wentworth…” Michael kuiskasi nojaten kylpyhuoneen seinää vasten. Sam hymyili laiskasti ja katsoi suklaanruskeisiin silmiin.
”Niin Wills?” Hän kysyi, käytti Michaelin oikeaa sukunimeä sillä toivoi tämän hiljalleen ymmärtävän, että oikea ratkaisu olisi ottaa yhteyttä kotiin, poliiseihin ja kertoa koko ikävä tarina.
”Miksi halusit salata sukunimesi?” Michael kysyi.
”Hmm… Välttääkseni onnenonkijoita… ” Sam vastasi ja hymyili hieman nähdessään Michaelin hämmentyneen ilmeen. ”Wentworth on vanhaa ja varakasta sukua… Osa tietää sen… Olen varakkaampi kuin miltä päällepäin näyttää.” Michael meni hieman vaikeaksi, hän katsoi poispäin hämillään. ”Tulin tänne ja otin äitini tyttönimen käyttöön sillä halusin elää ainakin hetken tavallisesti, tehdä työtä josta nautin ja …” Sam kohautti olkiaan. ”Kokeilla toisenlaista elämää. Toistaiseksi olen pitänyt siitä, en ole koskaan kokenut itseäni mukavaksi niissä jäykissä piireissä….” Michael näytti epävarmalta, hän oli yhä hiljaa. ”Hei, et kai sinä nyt hylkää minua… tämän kammottavan salaisuuteni vuoksi…” Sam vitsaili ja Michael vilkaisi häneen vakavana. ”Luopuisin kaikesta, jos sinä niin tahtoisit.” Sam jatkoi hymyillen.
”Älä puhu tuollaisia…” Michael huokaisi, astui ulos suihkusta ja otti pyyhkeen kuivatakseen itsensä.
”Mikä sinun on?” Sam ihmetteli sammuttaen vesihanan.
”Olenko sinulle vain leikkiä?” Michael kysyi ja Sam kurtisti kulmiaan.
”Mistä tuo nyt tuli?”
Michael huokaisi ja kääntyi katsomaan toista. ”Sam, jos olen sinulle vain jonkinlainen kokeilu, seikkailu tai jotain… toivon, että kerrot sen. En tiedä kuinka paljon enää kestän olla leikiteltävänä.”
”Michael, mistä ihmeestä sinä tuon keksit? Olen vakavissani kanssasi, luulin jo todistaneeni sen?”
”Ja sinäkö voisit viedä minut vanhempiesi eteen?” Michael kysyi epäillen. ”Tietäen sen minkä tiedät?”
”Sen, että sinut siepattiin nuorena, kohdeltiin kaltoin ja että pakenit?”
”Olin huora…” Michael kuiskasi.
”Lopeta tuo.” Sam tuli hänen luokseen ja halasi Michaelia tiukasti, ennen kuin otti hänen kasvonsa käsiensä väliin ja katsoi häneen surullisena. ”Sinut raiskattiin. Sinun vapautesi riistettiin, huora sinä et ole koskaan ollut, sanoi Jean mitä tahansa. Minulle sinä olet Michael Benjamin Wills, eikä rahoillani pitäisi olla merkitystä, se ei määrittele minua. Olen Sam ja olen mielettömän ihastunut Michaeliin, haluan olla hänen kanssaan ja vain sillä on merkitystä.” Hän hymyili nähdessään Michaelin rentoutuvan. ”Olisin ylpeä, jos saisin esitellä sinut vanhemmilleni, he tulevat rakastamaan sinua.” Michael hymyili ja nojautui suutelemaan Samuelia.
”Mennäänkö syömään?” Hän kysyi ja Sam nyökkäsi.
”Mennään…”
Michael halusi nauttia siitä hetkestä, siitä onnesta, teeskennellä edes hetken kaiken voivan olla hyvin, vaipua siihen kuvitelmaan että kaikki voisi järjestyä. Hän ei oikeastaan halunnut ajatella Samin varakkuutta, halusi pitää tämän sellaisena Samina jonka nyt tunsi, maailmassa jossa he molemmat olivat tavallisia, normaaleja ihmisiä jotka olivat löytäneet toisensa. Silti sisimmässään hän tiesi pakenevansa vain jotakin, joka oli väistämätöntä, oli hullua ajatella Jeanin luovuttaneen, hullua kuvitella, ettei hän enää koskaan kohtaisi sitä hirviötä menneestään. Silti, hetken, sen hetken, hän halusi olla hullu ja uskoa.
Jatkuu…
Kirjoittajan kommentti: Aikalailla eritavoin meni tämä tilanne kuin alkuperäisessä, toivottavasti ei ollut pettymys?
Julkaistu 1.10.2012
My Secret Shore© KOLGRIM
My secret shore 