Joni:
Jessen näkeminen tuntuu vieläkin jotenkin oudolta, etenkin sen näkeminen Markon kanssa yhdessä. Mietin totunkohan siihen koskaan täysin. Oon kuitenkin kiitollinen, että molemmat suostuivat tulemaan, yritin lyhyesti selittää tilanteen Jesselle puhelimessa ja luultavasti se on enemmän huolissaan Markon turvallisuudesta kuin omastani, mutta… No, tärkeintä on että molemmat ovat nyt täällä.
Aistin hienoisen kireyden ilmassa, kun seisotaan eteisessä Jessen auttaessa humaltunutta poikaystäväänsä riisumaan päällysvaatteitaan. Misha on painautuneena mun selkääni vasten, ilmeisesti haluten varmistaa, että molemmat ymmärtävät mun kuuluvan nyt sille. Ei auta, että oon yrittänyt sanoa lukuisia kertoja ettei kumpaakaan varmasti enää kiinnosta.
”Me oltiin baarissa!” Marko ilmoittaa hymyillen leveästi, Jesse hymyilee huvittuneena ja pyörittää silmiään asettaessaan sen takkia naulakkoon.
”Kyllä ne sen tietää Marko,” se sanoo rauhalliseen sävyyn. Jesse on selvin päin ja autolla liikenteessä.
”Kiva kun pääsitte,” hymyilen hieman. ”Keittiössä on syötävää ja juotavaa.”
”Kiitos,” Jesse nyökkää ja vilkaisee epävarmana mun takana seisovaa Mishaa.
”Joo… kiva kun tulitte,” mun venäläiseni murahtaa ja vilkaisen siihen huvittuneena. Ainakin se yrittää?
”Hei, ihan kiva kun oot siinä, mutta olisi kiva päästä liikkumaan,” naurahdan ja liikahdan hieman. Misha huokaa ja irrottaa otteensa vastahakoisesti.
”Vitsi, nythän me voitais joskus mennä vaikka leffaan yhdessä, kaikki neljä! Sellaisille pariskuntatreffeille!” Marko ehdottaa innostuneena, kun siirrytään keittiötä kohti. Ilmeisesti se on aivan liian hilpeällä tuulella aistiakseen jännittyneisyyttä ilmassa tai nähdäkseen tilanteessa mitään kummallista. Toisaalta Marko taitaa myös olla sellainen ihminen, joka ei märehdi liikaa menneessä. Sillä olisi kaikki oikeus vihata mua, olin täysi kusipää sille viimeksi kun juteltiin mökillä ja silti, siinä se nyt on Jessen vierellä, hymyillen kuin hangonkeksi.
”Ehkä joskus…” Päätän vastata harteitani kohauttaen, kun sekä Misha että Jesse pysyy vaiteliaana. Misha mulkaisee muhun ja tiedän miten paljon se inhoaa koko ideaa.
”Moi!” Marko tervehtii Mishan ystäviä ensimmäisenä. Se irrottaa otteensa Jessen kädestä ja päättää kätellä jokaista vuorollaan. Näen Jessen huolestuneen katseen, kun Mishan frendit tarjoaa Markolle juomaa katsellen sitä kiinnostuneena samalla kun se alkaa selittää jostain sen venäläisestä ukista, joka ei oikeasti ole sen ukki vaan sen isoäidin veljen tai siis veljien rakastaja, sitten se nauraa ja mietin mitä aineita se on oikeasti vetänyt. Marko selventää, että se ensimmäinen veli kuoli sodassa ja että ei se ukki, Alexander niitä samaan aikaan pannut. Mishan frendit nyökkäilevät ymmärtäväisen oloisena ja kehottavat sitä istumaan. Jesse kiirehtii paikalle ja vetää Markon syliinsä, mulkoillen Mishan ystäviä epäluuloisesti. Kai sekä Jesse että Misha on yhtälailla huolestuneita meidän menneisyydestä pettäjinä. En kuitenkaan usko, että Marko pettäisi Jesseä sen enempää kuin itse pettäisin Mishaa.
’Hei olen Joni ja olen ollut kaappibottom,’ ajattelen huvittuneena itsekseni. Tarvittiin vain oikea mies näyttämään mulle ’oikea paikkani.´
Misha istuu alas ja vetää mut omaan syliinsä, täyttäen sen jälkeen meidän molempien lasit.
”No niin, nyt asiaan.” Se sanoo tiukalla äänellä ja katsoo Jesseä ja Markoa kohden jokseenkin arvioivasti. Jesse katsoo takaisin yrittäen kai parhaansa vaikuttaa mahdollisimman tyyneltä ja ehkä hitusen… pidemmältä? Itse en sen paremmin pääse yli tilanteen outoudesta, siitä, että istun saman pöydän ääressä nykyiseni, entiseni ja sen uuden poikaystävän kanssa, jota oon myös pannut, – melko kieroutunutta.
”Pete on siis uhkaillut sua?” Jesse kysyy siirtäen katseensa muhun. Marko hätkähtää ja luo hämmentyneen katseen poikaystäväänsä ja sitten meihin. Nyökkään vaiteliaana.
”Siis mitä?” Marko kysyy.
”Se kusipää kiristää Jonia,” Misha vastaa silitellen mun reittä hitaasti. ”Uhkaillut ja kiristänyt, jotta saisi seksiä siltä. Joni kertoi mulle vasta nyt aamulla.” Marko katsoo hämillään alas, väri on paennut sen kasvoilta ja Jesse kurtistaa kulmiaan huolestuneena.
”Onko Pete ollut suhun yhteydessä Marko?” Kysyn lopulta, sen ilme paljastaa enemmän kuin tuhat sanaa ja lopulta Marko nyökkää.
”Mikset oo kertonut mulle!?!” Jesse parahtaa ja Marko luo siihen nolostuneen katseen ja kohauttaa harteitaan.
”En ajatellut sen olevan tärkeää, Pete haluaa nähdä, mutten oo kiinnostunut.”
”On mahdollista, että se suunnittelee jotakin myös sun varalle,” Misha toteaa. ”Siltä voi odottaa nyt ihan mitä tahansa.” Näen Jessen tiukentavan otettaan Markosta ja katselevan mua kohti jotenkin huolissaan.
”Mitä meinaatte tehdä?” Jesse kysyy lopulta.
”Joni menee ensi perjantaina sinne. Pete luulee voittaneensa ja saaneensa viikonlopun Jonin kanssa, se on muun muassa väittänyt Jonille mun kuuluvan johonkin hämäräbisneksiin, mafiaan tai vastaavaan, mikä ei siis ole totta… Mutta uhkaus on, että jos Joni ei mene niin se paljastaa mut poliiseille ja tekee Jonin elämästä helvetin. Jos se mulkku siis haluaa mafian niin annetaan se sille, minä ja frendit mennään hakemaan Joni ennen kuin sillä on aikaa tehdä sille mitään,” Misha vetää syvään henkeä ja ottaa hörpyn. ”Sen vuoksi Joni ajatteli, että olisi hyvä kutsua teidät. Marko, tunnet varmaan talon kaikki sisäänkäynnit? Onko siellä jotain murtohälytystä tai vartiointia?”
Marko nyökkää hitaasti. ”On… Ette pääse sinne noin vain,” se vastaa ja se on vastaus jota pelkäsin. ”Portissa on sisäpuhelin ja koodi… äh… Ehkä jos soittaisin Petelle ja… sopisin tapaamisen, en tiiä… ehkä voisin uskotella, että haluan palata takaisin tai jotain ja olla siellä samaan aikaan kuin Joni perjantaina?”
”Ei!” Jesse sanoo tiukasti. ”En halua, että meet sinne,” se sanoo sen huulet ohentuen tiukaksi viivaksi. Misha kohottaa kulmaansa.
”Ja Joninko pitäisi vaan uhrata itsensä, niinkö?” Misha tuhahtaa kylmästi ja hetken ne mulkoilevat vihamielisesti toisiaan. Vilkaisen Markoon joka samalla hetkellä katsoo suoraan muhun.
”Pärjään kyllä Jesse, oon jo iso poika!” Marko virnistää ja hymyilen sille ennen kuin lopulta pudistan päätäni ja huokaan.
”Marko, miten sieltä sisältä käsin avataan se portti?” Kysyn ja nousen Mishan sylistä, joka yrittää estellä. Mishan frendit tyytyy tarkkailemaan tilannetta hiljaisina.
”No sun pitäisi päästä sinne sisäpuhelimen luokse eteishalliin ja näppäillä koodi… Mikä kyllä on aika mahdotonta Peterin tuntien, siis jos se saa sut sinne ja aikomus on panna sua, niin ei se sua päästä pois silmistään ennen kuin se on saanut haluamansa.” Marko sanoo tarkkaillen mua vino hymy huulillaan. Miten musta tuntuu, että jokin osa siitä nauttii nähdä mut tällaisessa pinteessä?
”Siveysvyö!” Pavel huudahtaa väliin ja jälleen ne kilisyttävät lasejaan. Misha näyttää pohdiskelevalta, Jesse ahdistuneelta ja Marko… se hitto vie alkoi kikattamaan Pavelin ehdotukselle ja kilisyttää omaa lasiaan niiden kanssa.
”Ihan hyvä idea Joni, se siveysvyö,” Marko vinkkaa silmäänsä ja tuhahdan päätäni pudistellen. ”Hei, mutta mulla vois kyllä olla yks idea!” Se lisää lopulta. Kiril täyttää sen lasin vodkalla ja ne katso siihen kiinnostuneena. Jesse murjottaa, itse en ole kovin vakuuttunut Markon ideoista.
”Kerro,” Misha kannustaa.
”No, me voitaisiin kysyä apua mun varaukilta Alexanderilta, se on kuitenkin ollut sodassa ja kaikkee… Se on tosi fiksu!”
Tässä kohtaa mun usko loppuu, jos mun kohtalo on oikeasti jonkun seniilin vanhuksen käsissä niin voin saman tien luovuttaa ja etsiä valmiiksi hyvän terapeutin numeron. Vähin äänin poistun keittiöstä, eikä Misha edes huomaa, pelottavinta on että se on oikeasti keskittynyt kuuntelemaan Markoa… Okei… Mä oon vähän mustasukkainen nyt, entä jos Misha kiinnostuisikin Markosta?? – Kamalaa… Ja sitten ketään ei enää kiinnostaisi panisiko Pete ja ties kuka sen tuttu mua… Marko ja Misha istuisi jossain imeskelemässä toisiaan ja Jesse… No… ehkä se juoksisi Kimin luo ja yhdessä ne toteaisi että kaikki oli ihan mun omaa syytä…
Äh, oon vainoharhainen, Misha sanoi rakastavansa mua ja se tekee tän kaiken mun vuokseni. Oon vain hermostunut ja se saa mut epäilemään kaikkea minkä tiedän todeksi.
Tuun ulos takapihan terassille. Ilma on viileä, värisen hieman tuulen pyyhkäistessä mun ohitseni. Istun alas ja sytytän tupakan. Lupasin itselleni, että lopettaisin polttamisen, mutta nyt tunnen tarvitsevani sitä voidakseni rauhoittua. Entä jos Pete ei ole yksin? Vatsanpohjaa kääntää, koko mun kroppa protestoi sitä ajatusta vastaan että mun pitäis mennä sinne ja antaa sen koskea muhun.
Kuulen terassin oven avautuvan ja sulkeutuvan ja käännän kasvoni äänen suuntaan olettaen tulijan olevan Misha. Yllätyn kuitenkin nähdessäni Jessen, se hymyilee mulle varovasti ja lähestyy istuen lopulta mun viereen.
”Luulin, että oot lopettanut polttamisen?”
”Joo… niin mäkin.” Hymyilen hieman vinosti, katson puoliksi palanutta röökiä kädessäni ja lopulta päätän dumpata sen. ”Huono tapa…” Mutisen ja katson pihan poikki.
”Ketä tahansa olisi hermostunut sun tilanteessa,” Jesse sanoo sen tyypilliseen rauhalliseen sävyyn, pysyn hiljaa ja vilkaisen sitä syrjäsilmällä. ”Enkä mä pelkästään Markon vuoksi oo huolissani, vaan sun takia myös. Musta se ei ole hyvä idea mennä sinne.”
Katson siihen hiljaa tietämättä oikein mitä sanoa. ”Pärjään kyllä,” hymyilen sitten ja nyökkään vakuudeksi. Jesse kohottaa kulmaansa.
”Ei sun tarvii esittää urheaa,” Se sanoo sitten pehmeällä äänellä. ”Eikö olisi vaan parempi soittaa poliiseille ja kertoa koko juttu?” Jessen ja Mishan ero; Jesse tekee kaiken aina järjellä, toimii oikeudella. Se on niin kiltti, luottavainen kansalainen, joka jaksaa uskoa oikeuteen.
”Ja mitä ne tekisi? Ehkä kuulustelisi Peteä, toteaisi ettei ole todisteita ja päästäis sen menemään. Se vaan saisi lisää vettä myllyynsä. Pete haluaa kostaa, sekä mulle että Markolle. On parempi pelata sen omaa peliä kovemmin panoksin… Kyllä kai mä nyt yhen Peten kanssa pärjään,” sanon ja yritän kuulostaa mahdollisimman kepeältä.
”Ja entä jos se ei ole vain Pete, joka on vastassa?” Jesse kysyy tarkkaillen mun ilmettä, naurahdan ja kohautan harteitani muka huolettomasti vaikka sisällä jäytää huoli.
”Misha tulee hakemaan mut, se ja sen frendit, kaikki menee kyllä hyvin.”
Jälleen Jesse näyttää jotenkin epäilevältä. ”Parempi olisi suunnitella selvin päin,” se huokaa ja pudistaa päätään kun sisältä kantautuu yllättävä naurunremakka. Mitenhän tässä oikeasti vielä käy?
**^^**^^**^^**
Misha:
Lopulta alkaa muodostua jonkinlainen suunnitelma, se onko se loistava, on ihan toinen juttu. Joudutaan sortumaan laittomuuden puolelle, mutta toisaalta siellä meidän vastustajakin on. Me tarvitaan aseet, varmuuden vuoksi ja pelotteluun ja toivottavasti vain siksi. En halua ampua ketään, mutten voi rehellisesti sanoa miten reagoisin ase kädessäni, jos näkisin Joniin sattuvan tai sen olevan vaarassa. Sovitaan, että mennään seuraavana päivänä käymään Markon varaukin luona, joksi se sitä nimitti. Sillä kuulemma on kuitenkin muutama ase ja Marko tuntuu uskovan, että jos sille kerrotaan mikä tilanne on, niin se antaa ne lainaksi. Raiskaajia se mies kuulemma vihaa eniten koko maailmassa.
Joni on mennyt ulos ja Jesse halusi mennä juttelemaan sen kanssa. Rehellisesti sanoen mua ahdistaa, että ne on kahdestaan, vaikka järki sanoo ettei ole mitään syytä olla huolissaan. Jätän Markon juttelemaan mun frendien kanssa ja lähestyn itse kohti takapihaa, kuulen niiden äänet oven takaa ja päätän jäädä hetkeksi kuuntelemaan.
”…Olin vihainen, mutten enää. Välitän susta vielä, ei se muutu,” kuulen Jessen äänen sanovan ja hetkeksi mun kädet jo puristautuvat nyrkkeihin.
”Välitän mäkin susta, Jesse. Sori, että olin niin paska poikaystävä.” Joni vastaa ja alan jo tuntea verenpaineeni kohoavan kun ajattelen, että ne voisi yhtäkkiä päättää palata yhteen. Jesse naurahtaa hiljaa, näen sen puristavan Jonin kättä hetken ja ne katsovat toisiaan.
”Oli meillä hyvätkin hetkemme, en ole unohtanut niitä…” Lasken jo käteni oven kahvalle valmiina laittamaan lopun niiden lepertelylle, kunnes niiden käsien ote irtautuu toisistaan ja päätän odottaa vielä hetken. ”Kaikki päätyi kuitenkin parhain päin meille molemmille, vai mitä?” Jesse kysyy ja näen Jonin katsovan siihen hymyillen.
”Siltä vaikuttaa. Misha on enemmän kuin mitä voisin koskaan toivoa, enemmän kuin mitä ansaitsen.” En voi olla hymyilemättä kuullessani sen sanat, vaikka ei se pidä paikkaansa ettei se muka ansaitsisi mua.
”Et sä niin paha ole Joni, kunhan et enää toista samoja virheitä Mishan kanssa…”
”En mä Mishaa pettäisi, oon oppinut läksyni,” Joni vakuuttaa ja huokaisen helpotuksesta, odotan hetken ja avaan oven.
”Täällä on kylmä, tulkaahan takaisin sisälle,” kehotan. Joni katsahtaa muhun vinosti hymyillen ennen kuin nousee ylös Jessen kanssa. Odotan kunnes pienempi kundi on kävellyn mun ohitseni sisälle ennen kuin kaappaan Jonin vierelleni ja suutelen sitä, hyväillen hellästi sen kasvoja.
”No? Mikä on Markon loistava suunnitelma?” Joni kysyy katsoen mun silmiini, aistin lievän sarkasmin sen äänestä.
”Käydään huomenna sen Alexanderin luona, haetaan varmuudeksi pari asetta.” Vastaan rauhallisella äänellä, Joni huokaa ja pudistaa päätään.
”Misha, ei aseita, siitä ei voi seurata mitään hyvää…”
”Varmuudeksi vain,” lupaan sille ja lasken käteni sen hartioille katsellen sitä. ”Siltä varalta, jos sillä on ase.”
”Miksi Petellä nyt joku ase olisi?” Joni parahtaa.
”Marko kerto sillä olevan,” vastaan ja aistin pelon sen katseesta. ”En halua ottaa mitään riskejä.” Se nyökkää hieman jäykästi ja katsoo poispäin, vedän sen lähelleni halatakseni, suutelen sen otsaa ja tuuditan sitä hetken syleilyssäni. ”En anna sulle tapahtua mitään, luota muhun…” Kuiskaan tuntiessani Jonin kietovan kätensä tiukemmin mun ympärilleni. Hetken ollaan niin, hiljaa, kuulen jonkun kääntävän musiikkia kovemmalle sisällä. Joni nostaa katseensa muhun ja kurtistaa kulmiaan.
”Kunhan vannot mulle ettei sullekaan käy mitään, ei turhia riskejä Misha,” se vaatii tiukasti ja hymyilen sille lempeästi.
”Kyllä me se pervo kuriin saadaan, ollaanhan me sitä fiksumpia,” virnistän ja kosketan sen nenänpäätä. ”Tuuhan nyt, syödään, juodaan ja rentoudutaan. Kaikki järjestyy.” Tartun Jonin kädestä ja johdattelen sen sisälle. Oon luottavainen, että me onnistutaan sillä se mies ei osaa odottaa mitään tällaista mitä ollaan suunniteltu. Meidän on pakko onnistua.
Jatkuu…
Web published: My Secret Shore
10.tammikuuta 2011
© KOLGRIM
My secret shore 