10.Kämppikset

Luku 10.

Niko paineli huoneeseensa, missä etsi Ronin laukun ja ryhtyi sullomaan miehen tavaroita siihen kiukkuisena. Roni oli seurannut häntä.

”Rauhoitu nyt”, mies sanoi.

”Minä en vittu rauhoitu! En ennen kuin sinä häivyt täältä!” Niko kivahti ja kääntyi katsomaan exäänsä, joka oli käynyt vessassa siistimässä kuivuneen veren nenänsä alta. Tuhahtaen, Niko kääntyi takaisin tehtävänsä pariin.

”Et sinä sitä puolalaista tarvitse…” Roni sanoi ja kosketti hänen käsivartaansa. Hänen rauhallinen, ylimielinen äänensä ärsytti Nikoa entisestään. Hän oli suunniltaan huolesta, että Kamil olisi saanut tarpeekseen hänestä, koska Roni oli niin idiootti ja… mitä jos Kamil oli kokonaan luovuttanut hänen suhteensa? Hän ravisti toisen käden irti, kääntyi ja työnsi laukun tätä kohti.

”Mene!” Hän huusi. Roni katsoi häneen, yhä jotenkin kiukustuttavan huvittuneena. Roni laski laukkunsa ja veti hänet lähelleen. Niko ei ehtinyt reagoida, kun mies jo laski huulensa hänen omilleen, vaativaan, yksipuoliseen suudelmaan. Niko taisteli kätensä vapaaksi, puraisi Ronin huulta samalla, kun potkaisi hänen säärtään.

”Kusipää!” Hän huusi, Ronin vaikertaessa ja kirotessa, nyt hänen huulensakin vuosi verta ja Niko katseli näkyä yllättävällä tyydytyksellä. ”Puren uudestaan, jos yrität koskea minuun vielä!” Hän kivahti, silmät leiskuen inhosta.

”Niko… hitto… ” Roni pyyhkäisi kädellään huultaan ja katsoi häneen ärtyneenä, hetken hän näytti jopa uhkaavalta, ennen kuin katse pehmeni. ”Niko, minä rakastan sinua.”

”Et vittu rakasta! Et olisi lähtenyt, et sillä tavalla, jos rakastaisit. Sinä haluat minut nyt, vain koska et voi enää saada. ET ENÄÄ KOSKAAN!” Niko huusi. ”MENE!” Hän toisti ja tönäisi Ronia rinnasta tähdentääkseen sanojaan, mies horjahti aavistuksen, mutta vain koska ei ollut odottanut Nikon hyökkäystä.

Roni kallisti päätään ja nuolaisi huultaan, joka yhä vuosi vähän verta. ”Minä pelästyin, okei?” Hän sanoi. ”Rakastuin sinuun, en ole koskaan rakastanut ketään toista ja minä pelästyin.”

”Riittää! En jaksa kuunnella tuota paskaa! Ja tiedätkö mitä? Minua ei enää kiinnosta! En rakasta sinua enää, tällä hetkellä ainoastaan vitutat minua!” Niko hengitti kiihtyneenä ja katsoi toista kaventuneella katseella. Roni näytti loukkaantuneelta, mutta se ei yllättäen hätkähdyttänyt häntä kuten olisi ennen. ”Rakastan Kamilia.” Niko sanoi rauhallisemmalla äänellä ja he katsoivat toisiaan. Roni oli hiljaa, kiristi hampaitaan, toinen käsi lantiolla, toinen suki vaaleita hiuksiaan kulmat kurtistuen.

”Se puolalainen ei rakasta sinua, muuten hän ei olisi jättänyt sinua yksin minun kanssani.” Roni sanoi lopulta katkeraan sävyyn ja Niko tunsi piston sydämessään, sillä ei itsekään uskonut Kamilin tuntevan yhtä vahvasti häntä kohtaan.

”En ihmettele, että hän lähti. Hän on lopen kyllästynyt sinun siipeilyysi täällä ja suoraan sanoen, niin olen minäkin!” Niko poimi Ronin laukun lattialta, mihin tämä oli sen laskenut ja käveli päättäväisesti kohti etuovea. Avattuaan oven hän heitti laukun rappukäytävään. ”Ja nyt; painu vittuun täältä!” Hän komensi osoittaen kohti rappusia.

Roni katseli häntä, toinen kulma kohotettuna, mutta Niko jatkoi ulos osoittamista. Naapurin ovi raottui hieman ja huolestuneen näköinen nuori nainen kurkisti ulos. ”Onko kaikki hyvin?” Nainen kysyi.

Niko nyökkäsi ja yritti hymyillä. ”On, hankkiudun vain eroon tuosta idiootista.” Hän vastasi ja nyökkäsi kohti Ronia, joka viimein asteli kohti rappukäytävää. ”Kiitos, kun tarkistit ja pahoittelen meteliä.” Niko päätti lisätä. Nainen hymyili ja nyökkäsi, ennen kuin sulki oven. Niko tajusi, että oli tosiaan saattanut huutaa Ronille aika kovaa ja se nolotti nyt hieman. Samalla oli ihan liikuttavaa tietää, että oli naapureita, jotka uskalsivat tarkistaa ja kenties reagoida, jos olisi oikea hätä.

Roni seisoi nyt hänen kohdallaan ja katsoi häneen. ”Soitan sinulle huomenna, kun olet rauhoittunut.” Hän sanoi ja Niko kiristi hampaitaan.

”Ei kuule tarvitse. Rauhoitun heti, kun häivyt takaisin Suomeen.” Hän sanoi tiukasti. ”Mene.” Hän toisti tehtyään virheen katsoessaan Ronin kasvoihin, joilla oli ärsyttävä virne.

”Hitto sinä olet seksikäs tällaisena.” Tuo blondi idiootti sanoi ja sipaisi kädellään hänen kasvojaan.

”Vittu!” Niko kivahti ja Roni naurahti, poimi laukkunsa maasta ja lähetti hänelle lentosuukon ennen kuin lähti kohti portaita.

”Nähdään Nikolas!” Roni huikkasi vielä ja Niko katsoi miehen perään pudistellen päätään ennen kuin paiskasi oven kiinni. Koko kadonnut lompakko tarina taisi olla valhetta, jonka hän oli niellyt säälittävän helposti. Ja nyt… Entä jos Kamil ei tulisikaan takaisin? -Pakkohan hänen oli, hänen kaikki tavaransa oli täällä; järki muistutti. Niin, hän saattoi tulla takaisin, mutta entä, jos Kamil ei enää haluaisi…? Jos… jos he…  Voi hitto… Miksi hän oli antanut Ronin toistamiseen pilata hänen elämänsä?

**^^**^^**

Kamil oli vihainen, hän ei muistanut, milloin viimeksi oli tuntenut itsensä niin vihaiseksi tai turhautuneeksi ja halunnut lyödä jotakuta, taas! Kamil potkaisi oluttölkkiä, joka lojui maassa hänen tiellään ja jatkoi matkaansa kiireisin, vihaisin askelin. Roni ärsytti häntä, onnistui käytöksellään rikkomaan Kamilin rauhallisen luonteen; Roni oli vieras hänen kodissaan, sanoi sellaisia asioita Nikosta ja kosketteli häntä, mutta kaikkein pahinta oli, että Niko tuntui sallivan sen.

Tämä ilta oli ollut hauska, ennen kotiintuloa… Mielikuvat pyörivät hänen päässään; päivällinen, pubi, suudelmat, kädestä pitely ja … Ja sitten se käärme pilasi kaiken! Eikö Niko nähnyt hänen lävitseen, Kamil mietti.

Hänen jalkansa veivät hänet paikkaan, jonne hän ei normaalisti vapaapäivänään menisi, mutta tämä päivä oli erilainen, tänään hän tunsi haluavansa tulla humalaan. Tarpeeksi humalaan hukuttaakseen vihansa ja antaakseen itselleen aikaa rauhoittua, tai hän saattaisi vain juosta takaisin asunnolleen hakkaamaan sen käärmeen.

Kamilin vihdoin ehdittyä työpaikalleen hänen yllättynyt työtoverinsa tervehti häntä. ”Kamil? Mitä sinä teet täällä? Eikö sinulla ollut treffit tänään?”

Kamilin sieraimet laajenivat hetkeksi, mutta hän veti syvään henkeä ja hymyili kireästi ystävälleen. ”Rankka ilta”, hän sanoi. ”Annatko oluen?”

Tytön silmät levisivät; se että näki Kamilin juovan oli yhtä harvinaista kuin nähdä hänen käyvän treffeillä – mitä hän ei ollut ikinä nähnyt tämän tekevän! ”Oletko kunnossa?” hän kysyi huolestuneena ja sai vastaukseksi jälleen kireän hymyn.

”Joo, voin mainiosti. Se olut?”

Olutlasi asetettiin hänen eteensä hänen istuessaan alas, ja hänen työkaverinsa käytti hyväkseen melko rauhaisaa iltaa ja istui Kamilia vastapäätä.

”No niin, tiedän, ettei se kuulu minulle, mutta kun näen sinun tilaavan olutta… Mitä tapahtui?” tyttö kysyi yrittäen olla kuulostamatta liian uteliaalta ja enemmänkin myötätuntoiselta.

Kamil kurotti ottamaan viileän lasin ja joi hieman; olut todella maistui hyvin erilaiselta kuin mitä hän oli satunnaisesti kokeillut kotona Puolassa, mutta hän ei juuri nyt pahemmin piitannut mausta, hän halusi jotain muuta; turruttavaa vaikutusta, joka alkoholilla saattaisi olla häneen.

”On vain ollut… rankka viikko ja vielä rankempi päivä”, hän mutisi juodessaan hitaasti. Ja oli ollut se kusipää Roni, jonka hän olisi ilomielin heittänyt ulos heidän asunnostaan. ”Joo, ajattelin, että ehkä olut auttaisi.”

Tyttö nyökkäsi ja baarimikon antaessa hänelle merkin, että vielä oli pöytiä hoidettavana, hän nousi ylös. ”Minulla on pian tauko, voidaan jutella sitten lisää?” Hän taputti Kamilia olalle ja lähti hoitamaan velvollisuuksiaan.

Hänen kännykkänsä soi ja Kamil nosti puhelimensa pöydälle katsoakseen näyttöä; Niko. Hetken hän epäröi, mutta päätti kuitenkin olla vastaamatta. Häntä yhä ärsytti niin paljon ja oli annettava kiukun laantua. Hän hiljensi puhelimensa ja keskittyi juomaan edessään, juoden sen aivan liian nopeasti. Hän päätyi tilaamaan toisen, hän halusi totisesti hukuttaa kiukkunsa!

 Ennen pitkää, joku tuli jälleen häiritsemään Kamilia.

”Hei”, ääni tervehti häntä. ”Voinko istua tähän?”

Kamil katsoi ylös, hän muisti hämärästi tyypin jostakin, mutta ei sillä hetkellä muistanut mistä eikä välittänyt muistaa. Hän kohautti harteitaan, vaivautumatta sanomaan mitään ja toivoi, että hänen äänettömyytensä vihjaisisi toiselle, ettei hän ollut juttutuulella.

”Tunnen sinut koulusta”, toinen sanoi istuessaan alas lasinsa kanssa. ”Etkö muista minua?” Hän hymyili hieman. ”John.” hän sanoi ja ojensi kätensä epävarmana siitä, hyväksyttäisiinkö se.

”Kamil”, Kamil asetti lasinsa pöydälle, haluamatta oikeastaan vastata eleeseen, puristi Johnin kättä lyhyesti ja tarttui sitten taas lasiinsa. Hän otti siemauksen ja tunsi kylmän nesteen valuvan alas kurkustaan. ”Olet oikeassa; en muistanut, missä olen nähnyt sinut”, hän sanoi välinpitämättömästi. ”No, mikä tuo sinut tänne?”

John naurahti kevyesti. ”Eräs ystäväni. Tyttö tekee tämän joka viikko; tappelee poikakaverinsa kanssa, ja muutama lohduttava sana minulta on kaikki, mitä tarvitaan…” hän katsoi Kamilia varovaisesti. ”Ja joka kerta jään tänne yksin”, hän mutristi huuliaan hieman..

Hänen tilassaan ei Kamilin ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin käsittää väärin nuo sanat ja inhon ilme nousi hänen kasvoilleen; tämä tyyppi, John, tai kuka hyvänsä, oli varmasti ihan samanlainen kuin Roni, käytti hyväkseen sitä, että hänen ystävällään – pah, varsinainen ystävä – oli ongelmia poikakaverinsa kanssa ja… ”Teetkö tätä useinkin?” hän kysyi ottaessaan uuden siemaisun oluestaan ja hänen silmänsä välkkyivät oudosti.

John kurtisti kulmiaan, epävarmana siitä, mitä Kamil tarkoitti. ”Teenkö mitä usein?” hän kysyi kummastuneena.

Oli aivan kuin pieni paholainen olisi istunut Kamilin olkapäällä ja kuiskinut hänen korvaansa. ”Lohdutat niin kutsutta ystävääsi sen jälkeen, kun hän on riidellyt poikakaverinsa kanssa? Onko hauskaa käyttää hyväkseen toisen ongelmia?”

John ei osannut vastata muuten kuin nauramalla. ”Hän on pelkkä ystävä”, hän vakuutti. ”Usko minua, olisi paljon parempi minulle, jos hänellä olisi kunnollinen poikakaveri!” Hän virnisti ja sitten hänen kasvoilleen muotoutui vakavampi ilme. ”Minä olen homo”, hän kuiskasi tarkkaillen toista.

Ehkä joskus toiste nuo sanat olisivat saaneet Kamilin hätkähtämään; hän ei salaillut mieltymystään miehiin, mutta ei oikeastaan myöskään kertonut siitä kenellekään. Mutta tänään hän vain kohautti harteitaan. ”No, minun mokani, älä välitä siitä”, hän lisäsi ja kiinnitti jälleen huomionsa lasiinsa.

”Sinä olet sen ruotsalainen pojan kanssa, eikö?” Toinen jatkoi edelleen.

”Suomalaisen”, Kamil korjasi saman tien. ”Hän on kotoisin Suomesta, hitto. Opettelisitte maantietoa, hyvät ihmiset, Ruotsi on kokonaan toinen maa”, hän mutisi oikeastaan välittämättä siitä.

”Ai, anteeksi”, John huokasi, vaikka ei juuri piitannut yksityiskohdista; hänelle se oli ihan sama. ”No, joka tapauksessa, tiedäthän, että hän on…” nyt hän epäröi, tarkkaillen toista, ”tarkoitan, minä… no… tämä saattaa olla sinusta kiusallista… mutta… hitto, minä… tavallaan pidän sinusta…”

Sanat vangitsivat Kamilin välittömän huomion, vaikkakaan eivät sillä tavalla, kuin toinen olisi halunnut. Tämä tyyppi, John, ei tuntenut Kamilia vähääkään, joten hänen pitämisensä täytyi perustua fyysiseen kiinnostukseen. ”Anna kun muotoilen sen uudestaan”, hän siristi silmiään. ”Sinä haluat harrastaa seksiä minun kanssani, eikö?” Hän kysyi suoraan. Ajatus oli… houkutteleva hetken aikaa. Jos Niko saattoi maata ympäriinsä, sitten Kamil saattoi myös, eikö niin? Mutta tuon yhden hetken jälkeen hän oli taas oma itsensä; ei, makaaminen ympäriinsä ei ikinä sopisi hänelle. Hän ei halunnut tuota vierasta, joka totta puhuen kyllä oli viehättävä, hän halusi Nikon. Nikon, eikä ketään muuta.

Toinen oli hetken hiljaa, hän ei ollut odottanut Kamilin olevan niin suorapuheinen, hän ei vaikuttanut niin suorasukaiselta ihmiseltä. Ehkä se johtui alkoholista? Kuinka hyvänsä, hän selvitti kurkkuaan. ”Hyvä on, en valehtele, minusta sinä olet viehättävä, enkä todellakaan ole sitä vastaan, että harrastaisin seksiä kanssasi, mutta ehkä etsin jotain enemmän kuin pelkästään sitä.”

Kamil siristi jälleen silmiään ja katseli vierasta. Koko tilanne kävi hetki hetkeltä enemmän ja enemmän oudoksi. Hän otti lasinsa ja joi loput oluesta yhdellä kulauksella, laittoi lasin sivuun ja tuijotti Johnia. ”Enemmän? Kuten mitä enemmän?”

”En tiedä…” John mutisi, vaikka kyllä hän tiesi. Hän otti siemauksen juomastaan. ”Tiedätkö… olet fiksu kaveri… ja hän… no, hän ei ole sinun arvoisesi…” Hän nojautui eteenpäin. ”Sanotaan, että hän pitää rajusta, että hän on hieman pervo, tiedäthän?” Hän oli hetken hiljaa. ”Luulen, että pidät enemmän jostakin tai jostakusta kunnollisemmasta.”

Kamil tuhahti vihaa lähentelevästä huvittuneisuudesta, nojautui taaksepäin tuolissaan ja tuijotti Johnia pitkään. Mistä tässä oikein oli kyse, kun kaikki nuo ihmiset sanoivat ja tiesivät asioita Nikosta? Roni oletti, että Niko haluaisi kimppakivaa ja nyt tämä tyyppi… ”Mistä sinä sen tiedät?” hän kysyi, ja hänen äänensä tihkui pisteliästä uteliaisuutta.

”Älä hermostu”, John sanoi rauhallisesti katsoen Kamilia. ”Ei minulla ole henkilökohtaista kokemusta”, hän vakuutti. ”Olen vain kuullut. En usko, että tunnet poikakaveriasi niin hyvin”, hän sanoi rohkeasti. ”Tai ehkä hän ei halua kertoa sinulle kaikkea, koska tietää ettet ehkä pidä siitä?”

Viha nosti jälleen hitaasti päätään; se, minkä Roni oli aloittanut ja minkä lyhyt kävely oli työntänyt takaisin, palasi jälleen. Silti, hän ei halunnut näyttää Johnille, että tämän sanat koskettivat jotain hänen sisällään, jotain, mistä hän oli yhä epävarma. Salasiko Niko häneltä jotain? Hän päätti tönäistä keskustelun toiselle raiteelle.

”Ei, minä kysyn, mistä sinä tiedät, että pitäisin enemmän kunnollisesta? Ehkä minä pidän siitä, rajusta menosta?”

John katsoi juomaansa ja otti siemauksen ennen kuin katsoi taas Kamilia, hymyillen hieman. ”En tiedä, onko sinussa sitä, rajua puolta siis…” hän vastasi ja kallisti päätään. ”Sinä vaikutat kiltiltä ja kunnolliselta ja… no, te kaksi vain vaikutatte niin erilaisilta.”

Kamil ei enää kuunnellut Johnin ’sinussa ei ole sitä’ – kohdan jälkeen – se oli TODELLINEN syy miksi se käärme, Roni, oli niin… itsevarma. Hän tiesi, että Kamil ei tekisi mitään… mutta siinä se Suomi-Playboy oli väärässä.

”Kyllä minussa on se”, hän tönäisi tuolin pois ja nousi seisomaan, hänen ajatuksensa kehittivät suunnitelmaa. Ei tarvitsisi muuta kuin mennä kotiin ja yksinkertaisesti käyttäytyä kuin mies, ei epäröintiä, ei ystävällistä taputtelua sen käärmeen selkään. Tämä ansaitsi tulla heitetyksi ulos ja ulos tämä heitettäisiinkin! ”Pitää mennä”, hän sanoi ja syöksyi ulos. Voi kyllä, hän totisesti näyttäisi, ei, TODISTAISI, että voisi olla päättäväinen ja vihdoin hankkiutua eroon siitä riesasta!

Se ei ehkä sujunut ihan niin kuin John oli suunnitellut. Nähdessään Kamilin lähtevän hän tilasi toisen oluen ja kirosi hiljaa; hänellä ei vaikuttanut viime aikoina olevan paljonkaan onnea.

**^^**^^**

Niko istui keittiön pöydän ääressä, tuijotellen masentuneena puhelintaan. Hän oli yrittänyt soittaa Kamilille, mutta tämä ei ollut vastannut, eikä myöskään vastannut hänen tekstiviestiinsä, jossa hän kertoi heittäneensä Ronin pihalle ja toivoi Kamilin palaavan kotiin.

Hän oli käynyt aiemmin suihkussa ja valmistanut itselleen teekupillisen, pyöritteli lusikkaansa siinä ja pyyhkäisi kyyneleitä silmistään. Hän koitti vakuuttaa itselleen, että saisi kyllä puhuttua ja selvitettyä asiat Kamilin kanssa. Koitti vakuuttaa, että toinen oli ainoastaan tarvinnut hengähdystauon Ronin ärsyttävyydeltä ja se oli luonnollista. Mutta koska se kipeä kokemus aiemmin Ronin kanssa, hän ei voinut estää pelkoa siitä, että Kamil aikoisi jättää hänet ennen kuin heidän… seurustelunsa?… oli kunnolla alkanutkaan.

Hän oli alkanut jo uskoa, että Kamil aikoisi olla koko yön poissa, kunnes viimein kuuli avaimen kääntyvän lukossa. Niko nousi ja käveli epävarmana eteiseen. Kamil astui sisään, näytti huojuvan jaloillaan hieman. Kamil sulki oven perässään ja katsoi häneen, sitten hänen ympärilleen.

”Missä se Suomi-playboy on? Minä heitän hänet ulos nyt!” Kamil julisti ja hänen äänensä oli aavistuksen humaltunut. Niko tunsi suupieliensä nytkähtävän, hän tunsi olonsa helpottuneeksi, että Kamil oli siinä ja nyt hän saattoi…

”Minä ehdin ensin. Et tainnut lukea viestiäni?” Niko kysyi ja kallisti päätään. Kamil näytti hämmentyneeltä, riisui takkinsa ja kaivoi sitten puhelimensa esiin.

”Ai…” Hän sanoi, luettuaan viestin, jota ei ollut aiemmin huomioinut. Hän kohotti katseensa Nikoon, joka hymyili.

”Taisit olla juomassa?” Hän kysyi ja Kamil nyökkäsi hitaasti.

”Olin tulossa heittämään Ronin pihalle.” Kamil myönsi. ”En pidä hänestä.” Hän sanoi.

”En minäkään, enää.” Niko hymyili ja epäröi hetken. ”Pidän sinusta.” Hän sanoi, olisi halunnut sanoa enemmän, mutta epäröi että se saattaisi pelästyttää toisen. Varuillaan Niko käveli hieman lähemmäksi, Kamil katsoi häntä hieman kummallisesti ja Niko ei ollut varma, miten tulkita sitä.

Tosiasiassa, Kamil oli vain yksinkertaisen hämillään. Hän oli tullut asuntoon niin päättäväisenä, että nyt hän näyttäisi Nikolle osaavansa olla tarvittaessa myös jämpti, kunnon mies! Joka ei katselisi sellaisia nilkkejä kuin Roni, joka varsin limaisesti ja läpinäkyvästi yritti luikerrella Nikon housuihin ja… Hän olisi näyttänyt, ettei Niko tarvinnut Ronia, koska … Koska hän osaisi… ja hän olisi… Kun Niko sitten epäröiden tuli lähemmäs, Kamil heräsi transsistaan ja päätti, että voisi todistaa itsensä toiselle tavalla!

Kamil sulki etäisyyden heidän väliltään kahdella askeleella, painoi suunsa Nikon huulille, kiivas tunne, joka oli kerääntynyt hänen sisällään illan aikana, puski vapaaksi hallinnasta hänen suudellessaan Nikoa nälkäisesti.

 Niko oli yllättynyt, mutta helpottunut samaan aikaan. Hän kietoi kätensä Kamilin ympärille ja vastasi innokkaasti suudelmaan. ”Haluan sinua”, hän kuiskasi Kamilin korvaan ja sai innokkaan murahduksen toiselta.

Kamil vastasi puskemalla häntä kohti makuuhuonettaan, suudellen, matkalla he kiskoivat toistensa vaatteita. He kaatuivat sängylle, kietoutuivat toisiinsa, nälkäisiä suudelmia, se kiihko, joka oli alkanut heidän trefeillään saamatta täysin tyydytystä. Ärsytys, jonka Roni oli aihettanut heille. Nikon tuntema pelko, ettei Kamil palaisi, Kamilin tuntema pelko, että Niko valitsisi Ronin, vaihtuneena helpotukseen, että he molemmat ehkä kuitenkin halusivat olla toistensa.

Alkoholi oli tuonut Kamilille rohkeutta, eikä hän epäröinyt näyttää haluaan tai ottaa ohjia käsiinsä. Ja Kamil mietti halusiko Niko rajumpaa, päätti että antaisi sitä, jos se tosiaan olisi niin. Vaatteet oli jo heitetty syrjään, Niko oli alasti hänen allaan ja Kamil lukitsi Nikon ranteet hänen päänsä yläpuolelle.

Kamil suuteli Nikoa rajusti, asettui hänen jalkojensa väliin ja hieroi heidän erektioitaan yhteen, hitto se tuntui hyvälle. Hän tunsi Nikon liikahtavan, voihkaisten suudelmaan ja kiskovan käsiään hieman. Kamil havahtyi ja katsoi toisen silmiin. ”Puristat vähän liian kovaa… Vähän rauhallisemmin?” Niko kuiskasi ja Kamil säikähti hieman, vapautti hänen ranteensa.

”Anteeksi…” Hän pahoitteli, ”Minä-”

Niko toi toisen kätensä Kamilin niskan taakse, nähdessään että toinen oli aikeissa nousta ja veti hänet takaisin itseään kohti. ”En tarkoittanut, että pitäisi lopettaa…” Niko huohotti. ”Haluan erittäin paljon…” Hän kuiskutteli suudelmien välistä liu’uttaen toista kättään Kamilin selällä. ”Haluan nauttia sinusta…” Suudelma oli rauhallisempi, mutta halukas yhtä lailla.

He katsoivat toistensa silmiin, Kamil tunsi sykähdyksen rinnassaan. Hitto, Niko oli kaunis. -Hän huomasi ajattelevansa. Hänen olonsa oli outo, suudelma oli pehmeä, he liikkuivat toisiaan vasten ja Nikon huulet olivat herkullisesti raottuneet. ”Haluan sisääsi…” Kamil kuiskasi ja Niko nuolaisi huuliaan.

”Haluan sinut sisääni, todella paljon…” Niko myönsi ja Kamil kurottautui ottaakseen liukasteen, he suutelivat lyhyesti, Kamil avasi korkin ja levitti liukastetta kämmelelleen, jonka sitten toi Nikon jalkojen väliin. Hänen kalunsa nytkähti innokkaana ajatuksesta korvata sormet, jotka työntyivät Nikon sisään valmistellakseen tämän. Uusi suudelma. Niko voihkaisi mielihyvästä, tuoden kätensä elimelleen ja hyväillen sitä samaan aikaan.

”Kamil… hitto… haluan sinut jo…” Hän huohotti ja se oli tarpeeksi katkaistakseen kaiken muun ajattelukyvyn. Kamil hieroi liukastetta kiireesti elimelleen, ennen kuin asettautui innokkaana Nikoa vasten ja työntyi malttamattomana, mutta samalla hitaasti toisen sisään. Hän sulki silmänsä, hitto Niko tuntui mahtavalta. He suutelivat. Nikon kädet kietoutuivat hänen ympärilleen, ohjasivat liikkeitä ja…. se oli … se ei ollut rajua… se oli… kuin tanssia… kuin… he katsoivat toistensa silmiin, se oli… se oli rakastelua…

He olivat myös unohtaneet kondomin ja jälkeen päin, kun he makasivat sylikkäin sängyllä, Nikon pään levätessään hänen rinnallaan, Kamil tuhlasi vain lyhyen hetken asiasta murehtimiselle. Hän silitteli Nikon pehmeitä hiuksia, nauttien siitä lämmöstä jonka toisen vartalo tuotti ja olisi halunnut pysyä siinä hetkessä ikuisuuden. Hän ei ollut tuntenut mitään vastaavaa aiemmin ja se oli ihanaa ja pelottavaa samaan aikaan.

Kaikki ne puheet Nikosta… Ne olivat vain huhuja…Koska se Niko, joka nyt makasi siinä hänen vierellään, rauhallisena ja rentona, silmät kiinni… Kaunis, lempeä ja hellä… Niko oli ajanut Ronin pois, eli hän ei sittenkään… Niko oli valinnut hänet? He olivat juuri rakastelleet ja Kamil… Hitsi, hän…

Niko nosti päätään ja katsoi häneen, painoi hellän suudelman hänen huulilleen. ”Niko… Minä … rakastan sinua.” Kamil kuiskasi.

11.luku

A/N: No niin, lueskelin tätä nyt pariin kertaan ja pähkäilin. Alkuperäisestä säilytin tuon Kamilin baari kohtauksen, muokaten vain vähän. Siinä Kamili tosiaan tuli ja heitti Ronin ulos. Ja Roni ehti jauhaa Nikon kanssa aivan liian pitkään ja itse olin jo että AARG! Nyt ulos! 😅 Joten, jep, Niko sai tehdä kunnian. Alkuperäisessä Kamil ja Niko päätyivät myös harratamaan vähän rajumpaa seksiä ja tässäkin olin vähän että 🤔 ;ei…. Rakkauden tunnustuksia ei ollut, nyt on ❤️… Jep. Oon katsellut todella siirappisia jouluelokuvia ja alan kokoajan nauttia vähän enemmän onnellisten juttujen kirjoittamisesta.

Mutta hei, kertokaa tai äänestäkää mitä piditte 🙂 Ja edelleen, saa rohkeasti sanoa, jos ei toimi. En vedä hernettä nenään 😉 Ihanaa ja ennen kaikkea parempaa uutta vuotta 2022!

Advertisement

2 vastausta artikkeliin “10.Kämppikset

  1. Hyvä Niko! Parempi näin että Niko heitti Ronin ulos, ehkä auttaa Kamilia uskomaan että Niko ei oikeasti kaipaa Ronin seuraa. Hyvää uutta vuotta 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s