1.luku

Venäläistä rulettia?

-Jatko-osa lapsellisille leikeille-

Prolologi

Hän ajatteli entistään yhä usein, ei osannut lopettaa vaikka useasti olikin jo antanut lupauksen päästäneensä menneestä irti. Valheet joita hän syötti otettiin vastaan niin helposti niiden toimesta joille hän halusi ne ruokkia. Hänen terapeuttinsa, mies viidessäkymmenissään, tylsistynyt elämäänsä tai ehkä työhönsä oli aivan liian herkkäuskoinen, kysymykset ja niiden etsimät vastaukset naurettavan ennalta arvattavissa.

Mies vaikutti tyytyväiseltä; ”Olet oikealla polulla”, hän oli sanonut edellisen istunnon jälkeen ja Chris oli hymyillyt, kiitollisena kuten oli halunnut esittää. ”Alat jo nähdä ja ymmärtää menneet virheesi.” He olivat puhuneet hänen suhteestaan vanhempiinsa. Totta kai hänen käytöksensä oli eräs vaikean lapsuuden aiheuttama oire. Hän oli vihainen äidilleen tämän oltua liian heikko puolustamaan itseään tai lapsiaan ja vihainen isälleen tämän käyttämästä julmuudesta perhettään kohtaan ja kuitenkin hän käyttäytyi nyt samoin kuin hänen isänsä vastaavissa tilanteissa mikä johti vihaan häntä itseään kohtaan.

Hänen täytyi oppia hyväksymään itsensä ja oppia tuntemaan itsensä kunnolla jotta paranemisprosessi voisi alkaa. Hänen täytyi tiedostaa milloin ja missä tilanteissa nämä väkivaltaiset ajatukset ja teot heräsivät ja oppia löytämään uusi keino purkaa tuota aggressiota, terveempi ja ennen kaikkea; harmiton tapa. Chris vakuutti haluavansa oppia tämän myös itsensä vuoksi.

Vapaus; kuinka hän sitä kaipasikaan, kuinka hän laski päiviä vapautumiseensa, vain seitsemänkuukautta, alkuperäinen tuomio puolitettiin ajassa hänen ollessa ensikertalainen. Chris tiedosti, että monessa muussa maassa hän oli istunut pidempään rikoksestaan, mutta silti reilu vuosikin tuntui liian pitkälle etenkin kun hänen ainut ystävänsä vankilassa vapautettaisiin jo paljon aiemmin.

“Lupaan vierailla luonasi…” Vihreäsilmäinen mies lupasi eräänä yönä, käden liikkuessa kiusoittelevan hitaasti hänen erektiollaan. Chris antoi päänsä tippua taakse hetkeksi, huohottaen raollaan olleiden huuliensa välistä, hänen katseensa liikkuessa avonaiseen lehteen heidän välissään. Hänen ystävänsä oli tuonut lehden; yllätykseksi ja lohduksi yksinäisille öille, jotakin innostamaan häntä. Hänen entisensä oli palannut takaisin mallintyöhön ja nyt Chris saattoi yhä seurata häntä ainakin näiden mainoskuvien kautta. Joni oli toipunut, urheilulliset kuvat paljastivat osia hyvin treenatusta vartalosta, kapeat lihakset lähes täydellisen ihon alla. Nämä kuvat, niin kutsutut mainokset, tihkuivat seksiä ja paljastivat ettei Joni oikeastaan ollut muuttunut.

Hänet oli vain sopivasti sysätty syrjään liioitetulla tekosyyllä, jotta Joni saattoi jatkaa nykyisen poikaystävänsä kanssa, jota ei selvästikään häirinnyt se millä tavoin Joni esitteli itseään. Toinen mies otti hänen elimensä huuliensa väliin samalla kun hyväili hänen kiveksiään kämmenessään ja Chris huokaisi, työntyi syvemmälle, saaden toisen miltei kakomaan ja asettamaan kätensä hänen vatsalleen saadakseen hänet rauhoittumaan hieman. Chris katsoi kuvaa kohti ja kuvitteli Jonin ystävänsä tilalle. Hän sulki silmänsä ja pani kuumaa palvelevaa suuta, vaikertaen mielihyvästä tullessaan.

Toinen mies polvillaan hänen edessään, katsoi ylös ja hymyili, nuolaisi huuliltaan hänen siemennestettään. “Tuleeko sinun ikävä minua?” Ääni kysyi kiusoitellen ja Chris vastasi laiskasti hymyillen.

“Tiedät vastauksen…” Hän sanoi ja nosti housunsa. “Ja…”

“Tulen käymään”, toinen mies lupasi, vilkaisi lehteä ja virnisti sitten katsoessaan ylös häneen. “Ja lähetän lisää kuvia”, hän iski silmäänsä ja Chris toi kätensä hänen hiuksiinsa, silittäen niitä lähes lempeästi ja virnistäen tälle takaisin.

“Hyvä, tiedän että olet ainut johon voin oikeasti enää luottaa. Olet ainut todellinen ystävä joka minulla on enää jäljellä.” Toinen mies hymyili hänelle, he jakoivat samoja ajatuksia, he ymmärsivät toisiaan.

1.luku

”Luoja, voivatko nämä ihmiset liikkua yhtään hitaammin?” Joni tuhahti sarkastisesti ja Misha loi häneen huvittuneen katseen. ”Ihan oikeasti, minusta he voisivat harkita jonkinlaisten kaistojen asettamista ihmisille, tiedäthän, vähän niin kuin autoille?”

”Mitä?” Misha naurahti katsoen häntä uudestaan.

”Niin, ihmisille jotka menevät tuohon suuntaan”, Joni osoitti eteenpäin. ”Ja ihmisille jotka menevät tuonne”, hän osoitti nyt suuntaan josta he olivat tulleet. ”Mahdollisesti jonkinlaiset liikennevalot olisivat myös hyvä ratkaisu.” Juuri silloin vanhempi, ylipainoinen nainen ostoskärryjensä kanssa ja nuorempi pienikokoinen nainen ja tämän lapset pysähtyivät aloilleen ihmettelemään esillä olevia sohvia, niin että he tukkivat lähes koko käytävän. Misha saattoi nähdä ärtymyksen muodostuvan Jonin kasvoille heidän lähestyessä eivätkä nämä ihmiset tuntuneet käsittävänsä, että he olivat tiellä. Hän laski kätensä tummatukkaisen olkapäälle. ”Rauhoitu”, hän kuiskasi hymyillen ja kun he olivat tarpeeksi lähellä hän sanoi; ”Anteeksi”, ja naiset katsoivat häneen yllättyneenä ja sitten pahoillaan.

“Oi, anteeksi”, nuorempi nainen sanoi ja kaikki siirtyivät.

“Se on noin helppoa”, Misha sanoi heidän liikkuessa ryhmän ohitse. “Ongelma ratkaistu.” Hän lisäsi ja ajatteli itsekseen kuinka suomalaisilla tuntui olevan usein tämä ongelma, sen sijaan, että he olisivat kysyneet; anteeksi, voisitko siirtyä? He mulkoilivat mieluummin vaitonaisina estettä edessään, olettaen, että kyseisellä esteellä, eli tässä tapauksessa ihmisellä, tulisi olla tarpeeksi älyä ymmärtää olevansa tiellä pelkästä mulkoilusta joka oli suunnattuna heidän takaraivoonsa. Tämä luonnollisesti oli ajatus jota Misha ei katsonut parhaaksi jakaa Jonin kanssa, joka saattaisi hyvinkin räjähtää kyseisessä ärtyneessä mielentilassaan, mutta ajatus kuitenkin sai hänet virnistelemään itsekseen melko epäilyttävästi.

Joku liikkui heidän takaltaan, törmäten Joniin mennessään eikä edes pysähtynyt pyytääkseen anteeksi, mikä sai tummatukkaisen lähes ärähtämään ja Mishakin tunsi ärtymystä miestä kohtaan, joka oli miltei saanut hänen poikaystävänsä menettämään tasapainonsa. Miksi oli niin vaikeaa pyytää anteeksi?

Ja sitten he huomasivat kolme teinityttöä eräässä makuuhuoneen esittelyhuoneessa, jotka katsoivat heihin ja kuiskailivat toisilleen, kun tytöt huomasivat heidän katsovan takaisin, he kikattivat punastellen. Joni pyöräytti silmiään ja huokaisi, mutta onnistui esittämään jonkin hymyntapaisen. “Luoja minä vihaan Ikeaa lauantai-iltapäivänä, en ymmärrä mikä riivasi sinut raahaamaan meidät tänne.”

“No, me tarvitsemme uusia huonekaluja, jos oikeasti aiomme toteuttaa ajatuksen omasta asunnostamme, eikö niin?” Misha vastasi rauhallisesti ja pysähtyi katsomaan yhtä parivuodetta. “Tarvitsemme ainakin uuden sängyn ja mieluiten aika pian”, vaalea mies nyökkäsi, heidän nykyinen oli alkanut natista aika lailla, shokissa ehkä siitä miten usein sitä oli viime aikoina käytetty muuhun kuin nukkumiseen. “Mitä pidät tästä?” Misha kysyi ja Joni huokaisi, katsoen sängynpäätyjä; sen tumman metallisia pilareita. Sänky näytti ihan hyvältä ja hän tiesi miksi Misha halusi pilarit heidän sänkyynsä; mokoma pervo, – Joni ajatteli ja virnisti itsekseen.

“En aio ostaa sänkyämme Ikeasta”, nuorempi mies kuitenkin sanoi.

“Miksi ei?”

“Koska… meillä on varaa parempaan”, Joni vastasi ja katsoi häneen. “Emmekö voi mennä jo muualle?”

“Pidän Ikeasta”, Misha sanoi. “Miksi käyttää omaisuus, kun voit saada hyvää tavaraa kohtuullisella hinnalla?”

”En halua kotia joka näyttää suoraan jostain Ikean kuvastosta kopioidulta ja mitä jos sekin alkaa narista?” Joni kysyi.

”Ei sen tarvitse siltä näyttää”, Misha vakuutti, otti kynän ja kirjoitti sängyn tiedot ylös, varmuuden vuoksi. ”Ja laadussa ei ole mitään vikaa.”

“Haluan kuitenkin katsoa myös muualta, se on sentään minunkin sänkyni”, Joni vastasi jokseenkin ärsyyntyneeseen sävyyn.

“Totta kai se on ja totta kai voimme katsoa myös muualta”, vaalea mies vakuutti hymyillen ja koskettaen hienovaraisesti Jonin käsivartta.

He jatkoivat kulkuaan liikkeessä, paikka oli tosiaankin melko täynnä ihmisiä ja heidän oli käveltävä melko hitaasti päästääkseen minnekään. Joni, joka rakasti shoppailua, mitä tuli vaatteiden ostamiseen, vihasi huonekalujen tai ruokaostosten tekemistä tällaisena kiireisenä lauantai-iltapäivänä. Joku aina törmäili sinuun, pysähtyen juttelemaan ystävänsä kanssa ja tukkien reitin. “Arvatenkin ruotsalaiset ovat suunnitelleet tämän kaupan, ei täältä pääse edes pois ennen kuin näkee koko hemmetin paikan…” Joni mutisi heidän lähestyessään kahvilaa.

“Luulin sinun rakastavan ruotsalaisia, kun kerta puhuit niin paljon muutosta Ruotsiin.” Misha kiusoitteli ennen kuin jatkoi. “Ja oikeastaan, voit kyllä oikaista täällä, jos tosiaan haluat.” Hän sanoi ja Joni mulkaisi häneen muttei vastannut. “Oletko jo nälkäinen? Miten olisi lihapullat?” Ei ollut hyvä pitää Jonia nälkäisenä, sillä se sai hänet entistä helpommin kiukustumaan kuin normaalisti ja alkoi jo kuulostaa siltä, että olisi hyvä idea syödä.

Joni katsoi poikaystäväänsä, sitten ruokalaa kohden, joka oli täynnä ihmisiä ja heidän kiljuvia lapsiaan. “Ei, en todellakaan aio syödä tuolla!” Hän tuhahti ja liikkui portaita kohti, Misha virnisti ja seurasi.

“Kuukautiset taas, vai?” Misha kysyi seuratessaan rauhallisesti, hän hymyili Jonin mulkoillessa häntä, selvästi häntä stressasi kaupan kiireinen ilmapiiri.

“Älä edes aloita”, Joni varoitti. He olivat tulleet alakertaan katsomaan astioita. Joni näki jotakin mistä piti ja käveli sitä kohti Mishan seuratessa rauhallisesti perässä. He olivat asuneet yhdessä lähes seitsemän kuukautta Ivon ja Jamin kanssa ja viime aikoina he olivat alkaneet miettiä uudestaan oman asunnon hankkimista. Vaikkakin heillä oli ollut hauskoja hetkiä neljistään, tuntui samalla helposti myös siltä kuin seinät kävisivät liian ahtaaksi ja tilaa tarvittiin. Mitä seksiin tuli, Joni pystyi vain rentoutua huomattavasti paremmin kun he olivat täysin keskenään ja Misha mietti, että jos hän todella aikoi antaa Jonin panna häntä jonakin päivänä hän haluaisi myös täydellisen rauhan. Olisi karmeaa, jos vaikka Ivo tulisi koputtelemaan heidän oveensa kriittisimmällä hetkellä.

Vaikkakin heillä oli typeriä riitoja ajoittain he molemmat tiesivät, että ne olivat juuri sitä; typeriä ja pieniä; helposti ratkaistuja ja helposti unohdettuja. Muutoin heillä meni hyvin ja tuntui helpolta ottaa uusi askel eteenpäin.

“Mitä sinä löysit?” Misha kysyi kuiskaten, astuen Jonin taakse joka katsoi parhaillaan pieniä espressokuppeja. Joni kääntyi katsomaan häneen.

“Voimmeko hankkia espressokeittimen? Olen aina halunnut sellaisen ja nämä kupit näyttävät kivoille.”

“Juotko sinä edes espressoa?” Misha pohti kohottaen kulmaansa.

“Saattaisin juoda jos minulla olisi keitin.” Joni vastasi. “Ja voi sillä tehdä cappuccinoakin. Eikö olisi mukavaa voida tarjota erikoiskahvia vieraille?”

Misha virnisti, nyt Joni oli jälleen rauhallisempi eikä niin ärsyyntynyt viettäessään lauantai-iltapäivänsä Ikeassa. “Hyvä on, hankitaan sellainen keitin.” Misha myöntyi ja Joni hymyili tyytyväisenä asettaessaan kuusi kuppia keltaiseen kassiin jota Misha kantoi.

“Tiedätkö mitä muuta haluan?”

“Kerro?” Misha pidätteli halua suudella nyt jo hymyilevää poikaystäväänsä. Vaikkakin moni tiesi jo siihen mennessä, että he olivat pariskunta ei suutelemista näin julkisessa paikassa ehkä katsottaisi hyvällä.

“Viinikaapin”, Joni virnisti. “Ja kun olemme vanhoja ja hävyttömän rikkaita, haluan myös viinikellarin!”

“No jopas”, Misha nauroi. “Kaappi on helppo järjestää, mutta kokonainen kellari?” Hän pohti. “Kuinka me tulemme niin hävyttömän rikkaiksi?” Hän kysyi ja he kulkivat hitaasti eteenpäin kaupassa. Joni kohautti olkiaan.

“No, minä jatkan mallintöitä ja sitten minut huomataan Hollywoodissa ja minusta tulee kuuluisa näyttelijä ja sinä puolestaan kirjoitat bestsellerin Valkoisesta sudesta ja pienestä mustasta ketusta”, Joni nauroi virnistäen hänelle. “Kunhan vitsailen.”

“Hyvä, sillä Hollywood on viimeisin paikka jonne haluaisin mennä.” Misha hymyili ja he jatkoivat kulkuaan.

“En usko että se olisi viimeinen”, Joni sanoi ja kun Misha vilkaisi häneen, Joni hymyili. “Tarkoitan, jos joku kysyisi sinulta, hei, tässä on kaksi lentolippua; Afganistaniin tai Hollywood Kaliforniaan, kumman sinä oikeasti ottaisit?”

“No, tuo on melko epäreilu valinta, mutta hyvä on, olet oikeassa, valitsisin mieluummin sädehtivän valkeat hymyt.”

“Ja usko pois, minulla on monta muuta vaihtoehtoa annettavana”, Joni sanoi.

“Siitä minulla ei ole epäilystäkään.” Misha virnisti.

He jatkoivat hitaasti kassoja kohti. “Kunhan tiedät, olen onnellinen näin, en oikeastaan tunne tarvitsevani yhtään enempää.” Joni kuiskasi ja hymyili Mishalle. “Ja… olen pahoillani, että olen nurissut niin paljon tänään…”

Misha naurahti pehmeästi. “Olen tottunut siihen”, hän vastasi virnistäen. “Olisin yllättynyt jos et olisi nurissut.”

“Hei! Älä anna sen kuulostaa siltä kuin valittaisin koko ajan!” Joni protestoi.

Hienovarainen käden kosketus, hellä puristus, Misha hymyili Jonille. “Et sinä valita koko aikaa.” Hän kuiskasi. “Tiesin vain, että valittaisit täällä…” Hän virnisti.

“Ja silti katsoit sen olevan hyvä idea raahata minut tänne?” Joni pohti.

“Ehkä salaa nautin siitä…”

Joni naurahti ja pyöräytti silmiään. “Pervo…” Hän kuiskasi ja Misha, pystymättä auttaa itseään, nipisti Jonin kylkeä saaden tämän naurahtamaan kovaäänisesti. Muutamia päitä kääntyi, yksi vanhempi mies katsoi heitä pahasti mikä sai Mishan iskemään silmäänsä tälle saaden miehen selvästi vaivaantumaan, tämä tuhahti ja kääntyi nopeasti.

Lauantai-iltapäivät ja shoppailu, mikä voisi olla parempaa?

**^^**^^**^^**

Joni valmistui lukiosta, kirjoittaen paljon paremmat arvosanat kuin hänen isänsä olisi koskaan voinut uneksia. Hän sai Eximian Englannista ja terveystiedosta, Magnan äidinkielestä, cumlauden psykologiasta, matematiikasta, no se ei ollut hänen vahvin aineensa, Joni väitti että aine tylsistytti häntä eikä hän ollut välittänyt opiskella ainetta niin suurella intohimolla, huolimatta siitä, hän kirjoitti Lubenter approbaturin matematiikasta.

Misha oli yllättynyt ja ylpeä Jonin arvosanoista, jokseenkin nolostunut myös muistaessaan kuinka hän oli kerran pohtinut kuinka moinen tyhjäpää voisi edes läpäistä suomalaisen lukiojärjestelmän. Joni ei ollut täysin varma mitä halusi tulevaisuudeltaan, mutta päätti pitää välivuoden miettiessään asiaa ja työskennellessään mallina. Hän mietti mahdollisuutta mennä yliopistoon opiskelemaan englantia, tai ehkä hakea opiskelemaan fysioterapeutiksi tai jotakin vastaavaa. Misha uskoi Jonin nauttivan enemmän jostakin fyysisestä kuin siitä että jumittuisi johonkin toimistoon tekemään paperityötä. Sitä paitsi, kuten Misha oli leikkisästi pohtinut poikaystävälleen, jos hän aikoi ryhtyä englannin opettajaksi teini-ikäisille tai nuorille aikuisille, kuinka hän voisi olettaa oppilaidensa kykenevän keskittymään hänen opetukseensa? Tai jos hän aikoi opettaa lapsia, kuinka hän voisi olettaa omien hermojensa kestävän? Jonin täytyi myöntää, Mishalla oli pointti, mitä lapsiin tuli. Ja jos Joni oli rehellinen, oli hänen pahin painajaisensa opettaa mitään teini-ikäisille, jotka voisivat olla ärsyttäviä, ehkä juuri niin ärsyttäviä kuin hän itse oli ollut.

“Oletko koskaan miettinyt, että voisit työskennellä sellaisena henkilönä, joka auttaa muita löytämään oikeat vaatteet heidän tyyliinsä tai jotain sellaista? Tiedäthän, jotain muuta muotiin liittyvää”, Jami ehdotti eräänä päivänä heidän ollessa ostoksilla yhdessä. Joni mulkaisi toiseen, hyvä on Jami ehkä yritti olla avuksi Jonin pohdittua ääneen mitä muuta voisi tehdä työkseen kuin mallinhommia, mutta oliko hän tosissaan noin typerän ehdotuksen kanssa? “Tarkoitan, sinulla on silmää muodille.” Jami jatkoi nähdessään toisen luoman katseen.

“Muiden ihmisten pukeminen ei kiinnosta minua.” Joni huokaisi ja siirsi huomionsa takaisin farkkujen katseluun. “Ja mitä ideaa olisi ollut nähdä niin paljon vaivaa arvosanojeni nostamiseen jos sitten vain…pukisin ihmisiä?”

“Sinä autoit minua pukeutumaan hyvin!” Sonja muistutti. “Se voisi olla jotakin mitä voisit tehdä normaalityön ohessa.” Sonja tuli usein hänen ja Jamin mukaan, väittäen että homo miehet olivat parasta shoppailuseuraa naiselle. Joni piti hänestä ja Sonja piti Jonista, heistä oli tullut myös ystävä. Ottaen huomioon, että Sonja oli Eevan serkku, oli tämä hämmästyttävän rento Jonin mielestä.

“Niin, mutta sinä oletkin ystävä”, Joni iski silmäänsä. “Joka tapauksessa, minulla on kuitenkin parempaakin tekemistä vapaa-ajallani ja haluan keksiä mitä voisin opiskella, en sitä mitä voisin tehdä uutena harrastuksena.”

“Olet vielä niin nuori, sinulla on aikaa… Ja nuo mallinhommat tuntuvat työllistävän sinut melko hyvin.” Sonja hymyili.

“Mutta kuten isäni jaksaa aina säännöllisesti muistuttaa; jonakin päivänä sinäkin vanhenet poikani, tukkasi harmaantuu ja sinulle tulee ryppyjä!” Hän matki isänsä ääntä liioitetulla äänenpainotuksella ja kulmiaan kurtistaen. “Ja siihen minä aina vastaan yhtä hämmentyneesti, ei kai isä? Luulin olevani ikuisesti nuori ja kuolematon vielä kaikenlisäksi.” Joni naurahti.

“Hei, mutta miehet voivat vanheta ja silti näyttää seksikkäiltä, kuten… Sean Connery…” Sonja huokaisi unelmoivasti. “Minä hoitelisin hänet yhä vaikka hän onkin lähes sata tai jotain!”

“Ja Sonja on jälleen vauhdissa…” Jami huokaisi.

“Ah ja oih… Johnny Depp… Brad Pitt… He molemmat lähestyvät viittäkymmentä ja ovat aivan helvetin kuumia, erityisesti Depp… Oh ja Gerge Clooney…” Jami vaihtoi Jonin kanssa katseita virnistellen toisilleen.

“Luulen, että meidän on etsittävä Sonjalle poikaystävä…”

“Niin on”, nainen myönsi. “Joni, tunnetko yhtään vapaita kuumia hetero miesmalleja jotka eivät panisi pahakseen, jos nainen on hieman pulska?”

“Et ole pulska Sonja”, Jami huokaisi. “Joni, kerro hänelle ettei hän ole pulska.”

“Et ole pulska”, Joni myönsi. “Sinulla on vain valtavat rinnat… Ja jos olen ymmärtänyt oikein, niin heteromiehet sekoavat sellaisesta,” hän lisäsi  hymyillen.

Nainen nauroi kevyesti. “Voi teitä”, hän huokaisi. “Tiedän olevani pullea ja olette molemmat järkyttävän herttaisia valehdellessanne… Mutta on minulla isot tissitkin!” Hän virnisti. “Olen kuin… suomalainen Bridget Jones! Ja minun on löydettävä oma Mr. Darcyni!”

“No… mallipiireissä ei kyllä ole yhtään Mr Darcya, ei ainakaan niissä joita tunnen… He ovat liian tietoisia omasta upeudestaan, niin turhamaisia, että jopa minä huomaan heidän olevan turhamaisia ja jopa minä ärsyynnyn siitä. He ovat sellaisia miehiä jotka tuntuvat kilpailevan siitä kuka saa eniten naisia sänkyynsä…”

“Harmi…” Sonja huokaisi pettyneenä.

“Lupaan pitää kuitenkin silmäni auki”, Joni iski silmäänsä ja sai Sonjan virnistämään takaisin hänelle.

“Jee!”

“Mitä jos menisimme ulos tänään?” Jami ehdotti, Ivo oli työmatkalla sen viikonlopun eikä Jamia huvittanut ajatus istua kotona televisionääressä ja pahimmillaan kuunnella kuinka yläkerran sänky natisi kun Joni ja Misha olisivat ’pelaamassa’ tai jotain vastaavaa. “Hetero baariin”, hän lisäsi virnistäen nähdessään naisen ilmeen.

“Se olisi ihanaa!” Sonja nyökytteli innokkaana. “Minne?”

“Ihan minne haluat”, Jami vastasi ja vilkaisi Joniin. “Haluaisitko sinä lähteä?” Joni ei vielä ollut kovin innokas lähtemään klubeille, etenkään homo klubeille, mutta hetero baareissa hän saisi ehkä olla paremmin rauhassa.

“No… Miksipä ei…” Hän kohautti olkiaan. “En olekaan käynyt ulkona vähään aikaan ja Mishalla oli jotain suunnitelmia tänään ystäviensä kanssa, joten… Mennään vain.”

“Jee! Tyttöjenilta! Whee!” Sonja kiusoitteli miehiä ja nauroi. “Voimme mennä aloittelemaan minun luokseni.

“Hyvä, mennään sitten hakemaan viiniä Alkosta”, Jami virnisti. “Saadaan ilta käyntiin…”

**^^**^^**

Eräs seikka jota Joni rakasti heidän suhteessaan, oli se että he saattoivat viettää aikaa myös erillään ja nauttia omien ystäviensä seurasta ilman, että toinen tuli mustasukkaiseksi siitä. Misha kyllä soitti hänelle, kuten hän teki usein ollessaan ystäviensä kanssa juomassa, mutta se ei ollut vainoharhainen tarkistussoitto jollaisia Chris oli tehnyt, enemmänkin vain viaton; olet ajatuksissani soitto. Joni istui sohvalla viinilasi toisessa kädessään puhuen puhelimessa Mishan kanssa, hihittäen aina säännöllisin väliajoin. Jami ja Sonja katsoivat nuorempaa miestä huvittuneina.

“He asuvat yhdessä… Saavat harvinaisen tilaisuuden olla omien ystäviensä kanssa ulkona eri paikoissa ja he käyttävät puolituntia siitä ajasta puhuen puhelimissa toisilleen…” Sonja mutisi. “En teeskentele ymmärtäväni sitä, mutta tuon täytyy olla aitoa rakkautta.”

”Kuinka ällöttävää”, Jami naurahti. Ivo ja hän eivät käyttäytyneet samalla tavoin, Ivo oli kyllä soittanut hänelle edellisenä päivänä, mutta puhelu oli ollut lyhyt. Heillä meni hyvin yhdessä, mutta ajoittain Jamia kyllä häiritsi se ettei Ivo ollut valmis kertomaan isoäidilleen hänestä, kun taas Misha oli viemässä Jonin isoäitinsä näytille jo vain muutaman viikon päästä. Toisaalta hän ymmärsi Ivon epäröinnin, heillä oli ollut jo tarpeeksi ongelmia hänen vanhempiensa kanssa, saada heidät hyväksymään Ivo. Ja ehkä naisen oli hyvä saada ensin tottua ajatukseen Mishan poikaystävästä ennen kuin paljastuisi että myös hänen toinen tyttärenpoikansa oli miehiin päin.

Lopulta Joni lopetti puhelun, hymyillen jotenkin pöhkön onnellisen näköisenä. “No, mikäs hymyilyttää noin?” Jami kysyi hymyillen itsekin.


“Oi ei mikään erityinen”, Joni huokaisi. “Misha saattaa myöhemmin liittyä seuraamme klubille, ehkä myös hänen ystävänsä.”

“Hetero ystäviä?” Sonja kysyi toiveikkaana ja Jami nauroi.

“Luoja sinä olet kiimainen…” Lyhyempi mies pyöräytti silmiään.

“Luulen, että useimmat heistä ovat kyllä heteroita”, Joni virnisti.

“Yhtään potentiaalista? Kuinka vanhoja?” Sonja jatkoi kyselyään huomioimatta kummankaan huvittuneita ilmeitä.

“Hän on vanhojen koulukavereidensa kanssa, joten he ovat 25… En oikeastaan tunne heitä, minulla ei ole ollut vielä tilaisuutta tavata heitä kunnolla.”

“Toivoin kyllä hieman vanhempia, mutta hyvä on, vain vuoden minua nuorempia”, Sonja huokaisi ja oli hetken hiljaa ennen kuin lisäsi; “Minun ei pitäisi kuulostaa näin epätoivoiselta, vai mitä?” Hän kysyi eikä Joni voinut olla virnistämättä.

“No rennompi suhtautuminen toimii yleensä paremmin”, tummatukkainen naurahti.

“Neuvo otettu vastaan”, nainen nyökkäsi ja nousi hakeakseen itselleen uuden siiderin.

Myöhemmin he ottivat taksin klubille jolla soitettiin elävää musiikkia, Sonjan pikkusisko Tea oli suositellut kyseistä paikkaa ja tyttö liittyisi myöhemmin heidän seuraansa. Joni oli soittanut myös Dimalle, hän ei ollut nähnyt ystävänsä aikoihin Diman oltua liian kiireinen opiskellessaan lääkiksen pääsykokeisiin, nyt Dima kuitenkin lupautui tulemaan klubille heidän kanssaan. Linda oli liian väsynyt tullakseen mukaan tultuaan vain hetkeä aiemmin kotiin iltavuorosta. Joni odotti innolla Diman näkemistä ja sitä että he voisivat viettää aikaa yhdessä kuten olivat viettäneet nuorempina, juoden ja pitäen hauskaa, tällä kertaa he olivat vain molemmat laillisessa iässä tehdäkseen niin.

Paikka oli melko täynnä, Joni oli kuitenkin huojentunut huomatessaan ettei se ahdistanut häntä enää niin paljon kuin se oli yhdessä vaiheessa. Hän alkoi hiljalleen tottua katseisiin ja vierailta tulevaan huomioon, onneksi suurin osa kuitenkin jätti hänet rauhaan ja enimmäkseen hänen täytyi vain sietää pitkiä katseita ja selvää kuiskuttelua.

Dima saapui paikalle ensimmäisenä ja kolmen miehen seura alkoi äkkiä huolestuttaa Sonjaa; he saattoivat säikäyttää pois potentiaaliset kosiskelijat. Nainen tuntui olevan selkeän päämäärän edessä; etsiä sopiva mies, eikä palata kotiin yksin. Jonkun löytäminen oli ehkä helpoin osuus, mutta jos Sonja halusi vakavasti otettavan poikaystävän olisi tämän ehkä parempi rauhoittaa käytöstään.

Tea saapui paikalle ja hänen mukanaan, Jonin pettymykseksi oli kukapa muukaan kuin Eeva. Joni katsoi kuinka naisen katse rantautui välittömästi Dimaan, kuinka naisen silmät tuntuivat välittömästi syttyvän ja hymy kohosi hänen punaisiksi maalatuille huulilleen. Jonilla oli paha aavistus, että hänen iltansa oli nyt virallisesti pilattu.

“Hei”, Eva tervehti Dimaa, huomioimatta ketään muuta pöydässä istujaa. Joni vilkaisi ystäväänsä, joka hymyili tytölle takaisin.

“Hei”, Dima tervehti yllättyneenä “Onpa siitä pitkä aika!” Hän virnisti Eevalle ja Joni halusi vaikertaa. Hän oli jo kerran ylipuhunut Diman menemästä kahville tytön kanssa ja nyt tämä…

“Niin totisesti on, saanko istua alas?” Eva kysyi hymyillen kirkkaasti.

“Totta kai, voimmehan me tehdä tilaa, vai mitä Joni?” Dima kysyi ja vastentahtoisesti Joni liikkui muttei ennen kuin oli vaihtanut myrkyllisen katseen Eevan kanssa, joka istui nyt Diman viereen hitaasti.

“Joni, kuulin että valmistuit viimein, onneksi olkoon”, Eeva hymyili kuulostaen kohteliaalta, mutta Joni tiesi että kohteliaisuus oli vain teeskentelyä Diman vuoksi ja Eevan sanat voisi tulkita toisinkin, sen yhden sanan vuoksi; viimein…

”Kiitos”, Joni huokaisi ja vilkaisi Jamiin, joka aisti hänen happamuutensa tyttöä kohtaan. Jami ymmärsi Jonin tunteen täysin sillä ei itsekään pitänyt Eevasta, ei sen jälkeen miten oli kuullut tytön kommentoineen Chrisin pidätystä, kommentti oli antanut ymmärtää, ettei voinut olla kovin suuri yllätys Jonin käytöstä ajatellen, että tämän entinen poikaystävä oli hermostunut ja pahoinpidellyt tämän. Tietenkään Eeva ei voinut tietää juuri kuinka vakavaa se oli ollut, mutta tuomio jonka Chris oli saanut tulisi puhua puolestaan. Jami ei ollut koskaan kertonut Jonille mitä Eeva oli möläyttänyt, ei ollut tuntunut tärkeältä kertoa, sillä se olisi vain pahoittanut Jonin mielen. Jami kuitenkin pohti josko Diman tulisi kuulla, sillä tämä vaikutti aivan liian iloiselta entisen tyttöystävänsä näkemisestä.

“Ja teet yhä mallintöitä? Olen nähnyt kuviasi, näyttää hyvältä…” Tuo äänensävy, kuinka Joni sitä vihasikaan.

“Niin, teen yhä mallinhommia.” Joni vastasi lyhyesti ja siemaisi lasistaan. “Mitä teet täällä?” Hän päätti sitten kysyä välittämättä kuulostiko töykeältä vai ei.

“Tulin serkkuni kanssa kuuntelemaan hyvää musiikkia, Kasper soittaa täällä tänään bändinsä kanssa.” Eeva katsoi suoraan Jonin silmiin ja hymyili halveksivasti. “He taitavat esiintyä seuraavaksi.

“En tiennyt hänen yhä soittavan.” Joni tokaisi latteasti ja maistoi oluttaan. Hän tunsi olonsa äkisti stressaantuneeksi, hermostuneeksi ja levottomaksi.

“He ovat melko hyviä”, Eva virnisti. “Saavat ehkä pian levytyssopimuksen”, hän kehuskeli perään.

“Olen onnellinen heidän puolestaan”, Joni katsoi tyttöön ja pakotti itsensä hymyilemään. Kireys heidän kahden välillään ei jäänyt muilta huomaamatta.

“Kuinka sinä voit Dima?” Eeva kysyi lopulta ja ajautui keskusteleen vaaleatukkaisen miehen kanssa. Joni toivoi tosissaan ettei Dima unohtaisi sitä upeaa naista joka odotti häntä kotona.

“Oletko kunnossa?” Jami kuiskasi pöydän yli. Joni nyökkäsi ja väläytti pienen hymyn.

“Olen, ei huolta. Tulen pian takaisin.” Joni tyhjensi lasinsa ja nousi mennäkseen miestenhuoneeseen. Hän näki bändin lavalla laittamassa välineitään valmiiksi, hän näki Kasperin ja pysähtyi. Hän näytti erilaiselta, vanhemmalta ei enää niin poikamaiselta ja kalpealta, hän käytti yhä kajaalia silmissään tosin, mutta pukeutui paljon paremmin. Äkkiä Kasper katsahti hänen suuntaansa ja heidän katseensa kohtasivat. Joni tunsi olonsa hämmentyneeksi ja hymyili toiselle epävarmana. Kasper nyökkäsi hänen suuntaansa, katsoi häneen vielä hetken ennen kuin käänsi katseensa muualle, toisen ilmettä oli ollut vaikea lukea.

Joni kääntyi ja käveli kohti vessoja sydämen lyödessä kiihkeästi. Chrisin jälkeen, Joni oli toden teolla alkanut pohtia mennyttään ja omia tekojaan uusin silmin, kyseenalaistaen oman käytöksensä erityisesti Kasperin kanssa. Hän oli johdatellut toista, tietoisesti leikitellyt Kasperin tunteilla ja siitä hän poti nyt syyllisyyttä. Joni mietti voisiko pyytää Kasperilta anteeksi. Misha, joka nyt jo tiesi koko tarinan piti aivan järjettömänä ajatusta, että Joni pyytäisi anteeksi pojalta jolla olisi ollut huomattavasti enemmän anteeksi pyydettävää Jonilta. Mishan mielestä Kasper oli tehnyt väärin, ei Joni, mutta Joni oli melko varma, että Misha ajatteli niin vain koska he nyt seurustelivat ja tämä oli siksi valmiimpi sulkemaan silmänsä hänen virheilleen.

Kun Joni palasi miestenhuoneesta hän näki Eevan ja Diman siirtyneen lähemmäksi lavaa. Bändi oli alkanut soittaa ja Joni tunsi tuohtumista Lindan puolesta. Hän oli melko varma ettei Linda pitäisi jos tietäisi Diman viettävän aikaansa entisen tyttöystävänsä kanssa. Jonia ärsytti myös, että Eeva oli varastamassa aikaa jonka hän oli halunnut viettää parhaan ystävänsä kanssa ilman että heidän molempien kumppanit olivat läsnä. Nämä tunteet mielessään, Joni päätti kävellä heidän luokseen ja taputti ystävänsä olkapäätä.

“Mitä sinä teet?” Joni kuiskasi Diman korvaan.

“Kuuntelen musiikkia”, Vaalea poika vastasi typerästi.

“Hänen kanssaan? Mitä Linda ajattelisi?” Dima huokaisi ja vilkaisi Eevaan, joka tarkkaili Jonia ärsyyntyneenä. Ottaen hellän otteen ystävänsä käsivarresta, Dima johdatti hänet hieman syrjemmälle.

“Mitään ei tapahdu… Me vain juttelemme.” Dima selvensi. “Kerron Lindalle, että tapasin Eevan täällä.”

“Ja hän on varmasti riemuissaan…” Joni tuhahti sarkastiseen sävyyn ennen kuin käveli heidän pöytäänsä kohti ärsyyntyneenä ystävälleen ettei tämä nähnyt Eevan todellista luonnetta. Hän tiesi kuinka pahoin Eeva oli satuttanut Dimaa jättäessään hänet niin tylyllä tavalla, hän tiesi Eevan olleen Diman ensirakkaus ja hän tiesi myös Eevan haluavan Diman takaisin, mutta tyttö ei ansainnut häntä, eikä Joni halunnut Diman tekevän elämänsä virhettä. Hänellä oli kaikki mitä haluta saattaa Lindan kanssa ja Joni toivoi Diman myös muistavan asian.

Joni pohti josko Mishan läsnäolo voisi estää mitään typerää tapahtumasta noiden kahden välillä, hän ei ollut varma, mutta päätti kuitenkin lähettää viestin poikaystävälleen.

“Käärmenainen, joka tunnetaan myös nimellä Eeva, on klubilla ja yrittää vietellä pikkuveljesi… Ja minun on ikävä sinua… Voitko tulla?” Ei kestänyt kauaa Mishalta vastata.

“Olen siellä pian rakas, älä anna käärmeen puraista veljeäni, minunkin oli jo ikävä sinua ;)” Joni luki viestin ja hymyili, tunsi olonsa jo paremmaksi. Hän päätti hakea muut ja liittyä Diman ja Eevan seuraan lavan eteen, niin oudolta kuin se hänestä tuntuikin nähdä Kasperin soittavan. Mutta ehkä hänellä olisi nyt tilaisuus pyytää Kasperilta anteeksi nuoruutensa hölmöilyä, sitä ettei ollut nähnyt omia vikojaan? Joni päätti tehdä niin, jos löytäisi vain sopivan hetken.

Jatkuu…


 review 

         Web published: 16.Lokakuuta 2012.

            My Secret Shore

© KOLGRIM